Eikä yhtään o helpottunu olo vaik työpäivä on ohi. Joku on jättäny pakastimen oven aamulla auki-ou jee- juniori haluaa partion sijaan futikseen-taas-kämppä kuin pommin jäljiltä eikä kaapissa on mitään lohturuokaa 🙁
Eiköhän tämä tästä. Ipanat pihalle, kuppi kaffia ja urakoimaan. Voi sit vaik haaveilla selkähieronnasta..
Viikonloppuna pääsin kokeileen hierovaa nojatuolia. Minä joka yleensä yökkään ku niskoja möyhennetään, vaivuin tuon kyseisen tuolin syleilyssä ekstaasiin. Itelle sellaista tuskin koskaan (seuraavaan 10 vuoteen) saa hankittua, mut haaveillahan voi. Voipi olla et into kyläillä Ylöjärven perähikiälle lisääntyy kummasti.. ;D
Mennävuotinen kesäheilakin valitteli viesteissä niskan jumitusta-mut mä oon täl hetkel niin leipiintyny siihen, et aina ollaan pyytämäs käsi ojos millon mitäkin-hierontaa, lapsenvahtimista,vaatteiden korjausta,leipomuksia-ilman et viittitään tehä yhtään mitään takasinpäin, etten haksahtanu tarjoomaan niskamöyhennystä. Koska on mun vuoro- siit on kohta 2 vuotta ku joku mun niskoja vaivautunu vanuttaan. Kyl se yökkäämättä sujuu ku ei liikaa möyhennä..
Valivalivalivalivalivali… Onneks on viä pussillinen suklaacapucciinoo, sillä lellin ruttuista mieltäni ;D