Tarttiskohan sitä jonkinlaisen aivojen kilometrihuollon? Kun enste tuntee syyllisyyttä?? siitä et jonkun lirkuttelut saa hyvälle mielelle. Ja sit on mustis vaik tietää ettei se tarkota mitään vakavaa, lirkutteli sit mulle tai muille. Vai onko tää vaan iänikusta huomionkipeyttä-halua olla TÄRKEÄ jonkun elämässä? Että joku huomaisi ja huomioisi? Ny ei voi mussuttaa suklaatakaan lohdukseen kun takaisin ruotuun-kuuri vaihees. Taidan hukuttautua kirjaan..
