Myönnetään- oon ihastunut sanoihin. Koukeroisiin, kiemuraisiin, hilpeyttäkin herättäviin ajatuksen ilmaisuihin. Joskus harmittaa kun muutamien ihmisten ulosanti kästtää lähinnä V-ja H-sanoja, kun niiden tilalle löytyisi taatusti kuvaavampia ja sisällöllisesti rikkaampia ilmaisuja.
Käsi ylös- kenen suosikkeihin kuuluu Kapteeni Haddock? Sanan säilää heiluttava kapteeni antaa osviittaa siitä, että rumatkin lauseet voivat kuulostaa kauniilta. Myös varhaisemmassa kirjallisuudessa löytyy laveampaa sanojen ja synonyymien käyttöä- uudet kirjailijat tuntuvat supistavan sanavarastoa niin, ettei kieli enää hengitä kirjan sivuilla. Vaikka väittävät että hyvä tarina kertoo itse itsensä, niin mun mielestä suppea sanasto aiheuttaa sen ettei kukaan jaksa alkua pidemmälle. Mulle mielummin rupsahtanut dekkari vuosien takaa ku uusimpia muotikirjoja ;D
Enkä tietty ite runoile ku ruuneperi- joskus yksinkertaisemmatkin sanat kieltäytyvät ulostautumasta. Tosin hupia riittää sit siinäkin kun koitetaan löytää unohtuneen sanan tilalle korvaava kyhäelmä. Useimmat varmaan ymmärtävät hätäpäissä kehitetyn kattilaimuri-termin merkityksen…?