Vihdosta viimein iltapäiväsumppia <3 Ja pappoja.. Pappaa (isänisää) en kauhean hyvin muista- vain hajanaisia mielikuvia vanhasta haisevata miehestä, tunkkaisesta kerrostaloasunnosta jossa oli peuroja esittävä seinävaate ja paljon pölyä. Ruskea posliiniorava jonka pappa mulle lohduksi antoi kun mummu oli lellinyt vanhempaa veljeä.. Laiha, kuihtunut vanhus sairaalan vuoteessa, hengitys rahisten ja silmät epäröivinä katselemassa jälkeläisiään- ketä nämä vieraat ovat.. Vaaria (äidinisää) en muista ollenkaan, taisin olla parin kuukauden ikäinen kun hautajaisia vietettiin. Mustavalkoisista valokuvista minuun katsovat tuikkivat silmät- millaista olisi ollut tuntea? Kun isästäni aika jättää, miten lapsenlapset (täl hetkel 6 kpl) hänet aikuisuudessaan muistavat? Iso ja kovaääninen mies joka ärähteli tietokoneen takaa. Välillä neuvoi ja kertoi hauskoja juttuja. Mikä näitä miehiä yhdistää? Asenne lastenlapsiin: olet okei juuri sellaisena kuin olet. <3
