Menee keskustelut välillä kiharaan kamujen kanssa-päädyttiin aiemman blogin innoittamana pohdiskelemaan seksuaalisen identiteetin muodostumista.
Mitähän kaikkea Aatami ja Eeva kokeili ennenkuin keksivät perinteisen yhdynnän? Ja mikä mahtoi olla lähetyssaarnaaja-asennon silloinen nimi?
Jos henkilö syntyy ja kasvaa pelkistetyn heteromeiningin yhteisössä, tuleeko hän koskaan tietoiseksi omista poikkeavuuksistaan muihin verrattuna? Suostuuko kukaan kokeilemaan mitään muuta- tai keksiikö henkilö edes vaihtoehtoja? Jos ei ole tarjolla vaihtoehtoista mallia- edes huhupuheen muodossa- mistä ihminen löytää itselleen omimman tavan ilmaista seksuaalisuuttaan? Miten löytää kumppani joka täydentää tarpeet niistä itsekkin nauttien? Ja moniko tänäkin päivänä on hukassa oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa seuratessaan jonkun toisen valmiiksi viitoittamaa reittiä- oli se sitten hetero tai jokin muu? Entä onko seksuaalisesti haluttomat (ei siis tykkää tytöistä/pojista/eläimistä/esineistä/mistään muustakaan) vain ihmisiä, jotka eivät ole omaa identiteettiään löytäneet? Miten kuvailla omaa seksuaali-identiteettiään, jollei sille ole olemassa vakiintunutta termiä? Onko erilaisuus eristävää?
Ja lopuksi pitkäaikaiselle keskustelukaverille arkistojen kätköstä kaivettu pjornokuva ;P
[IMG 828128]