Ei, se en ollut minä- en ole pyhimys. Ja housutkin on jalassa ;P Otsikko viittaa tän päiväiseen teatterireisuun, joka jakoi meidän sakin mielipiteitä. Kamut ei oikein ilahtunu- yhtä jopa kuvotti keskenkaiken. Jälkipuinnin perusteella kuvottavaa oli mun mielestä iloisin henkilö koko näytöksessä! Do jaa- tässähän on kyse tulkinnoista, jälleen kerran. Yliveto oli vuorosanoitta jäänyt kala ;P
Ei kuitenkaan niin inspiroivaa et huomenis ryntäisin kirjastoon penkomaan Molierin näytelmiä. Ehkä sit myöhemmin- nyt meinaan rauhas massutella tämänpäiväistä näytöstä aivojeni perukoilla. Piehtaroida ilmeiden kavalkaadissa, jonka uusintoina katselen suljettujen silmien takana. Korvat kuuroina maailmalle kuulostella musiikin jättämiä tunteita- ja laskea vihdoin ne vesipisarat jotka katosta näyttämölle ensimmäisen näytöksen aikana tipahteli.
Ai nii- jos teatterin henkilökunnasta joku tätä lukee- siel teiän kattorakenteissa näytti lentelevän joku pikkulintu- mahtaako olla turvallisuusriski? Älkää ny ainakaan räjäyttäkö sitä..