Taas on karannu mopo käsistä- ehtookaudet menee näperrellessä ku pitäs muka tehä niin kauheesti kaikkee. Kotityöt kasaantuu- tai sain mä sentäs pihat siivottuu talvikuntoon 😀 Viel ku ramppaa toimistolla yhtenään, alkaa päivistä oleen tunnit lopussa. Ja vaik koitankin saaha nukuttuu ees sen 6 tuntii yössä, ni kroppa alkaa pistään pikkuhiljaa hanttiin. Päänahka luo itteensä uusiks niin et verestäviä laikkuja pilkottaa sieltä täältä, käsistä on nahka kuoriintunut jo pari kierrosta ja naama on kuin keväinen puutarha…. Mitenkähän sitä sais ittensä taas oikeelle vaihteelle- elämää eteenpäin maleksivaksi tuumaajaksi. Tämmönen ympäriinsä vouhotus ei tosiaan sovi pidemmän päälle..
Viikonloppuna ois tarkotus sit raahautua jopa keskustaan asti- saas nähä kuin käy, nyt jo silmät verestää ja kutisee. Eihän sitä uskalla mihkään lähtee jos ei eteensä nää.. Nytkin sitä kelaa et mitä kaikkee tänään pitäs saaha aikaseks ja ehtiä- äkkiä jostain jarrukapulaa kehiin! Ihan pakkopakkohommia ois muksuille pöperö ja laskujen maksu- kaikesta muusta voi joustaa. Tosin ne joustot kostautuu sit myöhemmin suurempana työmääränä.. Jos ny ens tiistaihin asti jaksais sinnitellä, sit ois muutama köllöttelypäivä ku muksutkin ois syyslomalla. Niin paitti se muorin parveke pitäs käydä kuuraamassa talvikuntoon ja faijan jalat puukottamas…
Älkää sit ihmetelkö, jos seuraavan kerran nähdessä kuljen turbaani päässä- 24 tunnin hunajahaude pelastaa päänahasta sen mitä pelastettavissa on- tulevan työsopimuksen edellytys on et tukka pysyy pääs 😛