Verrattuna ihmisen vaihtoehtoihin pari tuhatta vuotta sitten, jokainen meistä elää runsaudenpulassa. Vaihtoehtoja on niin paljon, ettei kaikkea ehi kokeilla yhen ihmiselämän aikana- edes niitä joihin on ns. varaa. Oli sit kyse ihmisten tapaamisesta, luettavista kirjoista tai arkipäiväisistä touhuista- aina jää jotakin kokematta/tekemättä. Miten jotkut voi väittää ettei ole mitään tekemistä?
Vai tympiintyykö toiset niin, että asioiden pitäis olla aina vaan hienompii/mielekkäämpii/nautittavampii että ne ois kokeilemisen arvoisia? Mihin on jääny arkisista asioista nauttiminen, hetkessä eläminen?
Oli miten oli, ite koitan tänäänkin selviytyä kaikista sähellyksistä päivänvalolla. Aamusumpin jälkeen kohti lapsuudenkotia, faijan tukka pitäs leikata ja jalat hoitaa et sen uskaltaa päästää ihmisten ilmoille ;P
Uuden blogin etsintäkisa ei o viä ratkennu- mitäs jos kukaan ei löydä perille? No ei maailma siihen kaadu- sit voi tossut vaik arpoo vieraskirjan kävijöiden kesken 😀
Muksaa päivää mussukat, nauttikaa mahdollisuuksistanne!