Kyllästyin sitten oottamaan pelastavaa prinssiä/tavista/mörköä/broidia/kaveria/ketä tahansa kuka ois auttavan kätensä ojentanu ja kiipesin ite repimään suksia varaston katosta-lapset kun ois jo niitä mennäviikolla kouluun tarvinnu, mut nyt vasta luotin selkääni sen verta että arvasin lähteä leikkimään Tarzania toppahaalareissa.
Mistähän se johtuu, et kaverit luottaa mun aina jeesaavan kun apua tarvitaan, mut sen kerran ku mä oikeesti sitä apua kaipaan ni selitellään kiireitä sun muuta. Tai luvataan tulla sit ku ei o muuta-eli jonain kesäisenä päivänä takapihan terassille ottamaan aurinkoo ja häiritsemään naapureita..
Enkö mä sitten osaa sitä apua pyytää niin, että viesti menis perille? Kun mun järkeni mukaan pitäis riittää kun sanoo apua kaipaavansa-vai pitääkö mulla olla kaikki raajat kipsissä ennenkun avuntarve tajutaan?