Sydän isoaa
mieli halajaa
kieli vaan mykistyy
sanat kuolleina vaipuvat historiaan
Oi tulispa joku
hetken taakkaa kanssani kantaisi
kiven sydämeltä kampeaisi
Hitaasti haudutan
kaipauksen kaiherruksen
sisun polttoaineeksi
sitkeyden ydinjänteeksi
oman tahtoni vakaaksi alasimeksi.
Kun kukaan ei tule
ei ole ketä kiittää.
Ylistä yksinäisyyttäsi!