Välil tuntuu että eläisin eri tahtiin kuin monet ystävistäni/tuttavista.
Kun päivän työt on päätökses, pitää kiireel kirmata laittaan lapsille pöperöö ja patistaan läksyis-ei ehi höpöttään luuris tai istuun koneen ääres.
Kun mulla ois hetki aikaa lasten iltatoimien jälkeen, ois kiva höpöttää vaik puhelimes tai vaihdella ees pikaviestejä- mut kaverin töllöstä tulee sit just jotain mikä on pakko nähä.. En muista et vuosiin olisin mitään pakko-ohjelmia kattonu vaik joskus katonkin muuta kuin lastenohjelmia ;D
Ja sit iskikin jo nukkumatti meikäläisen mukaansa höyhensaarille- vaik muutama viel ois innoissaan tekstailemas yötyöstään tai muuten yökyöpelin virastaan. Ei jaksa kuitenkaan ilman riittävää unta.
Mitenkähän sitä sais aikatauluaan viilattua niin et olis sopivaa aikaa kavereiden kans viesteilyyn? Keskustelut tupaa hiukan venyyn jos viesti vartoo lukijaansa aina useamman tunnin. Tosin tänään mietin yksin keskustelun mielekkyyttä kun vastapuoli on jo useamman päivän jättänyt viestini huomiotta.Mököttääköhän tuo-kaverilistalta ei ole vielä häippäissyt… ja kun viestisaldosta vielä pari viestiä löytyy niin en vielä mononkuvaakaan esitellyt. Vai pitäsköhän ruveta törkkimään sähköpostilla?