tän päivän vieraslistalla on diabeetikkolapsi. täytyy toivoo, et mukana seuraa ohjeet mikäli rinsessa ei ite viel osaa tarkkailla syömisiään. mul kun on kokemusta vain aikuisdiabeetikoista- tosin muutamille niistäkin on pitäny joskus huomautella.. ei niin et pitäsin itteeni täs asias mitenkään tietäväisenä, vaan ihan perusjutuista joista immeiset on ite kertoneet.
Joskus on helpottavaa, kun immeiset puhuu avoimesti sairauksistaan- tai lähinnä niitten vaikutuksista arkipäivään. Toiset pärjää vaivojensa kans niin ettei ulkopuolinen ees huomaa- ja toiset antavat vaivojen hallita ja rajoittaa elämäänsä. Tosin joskus ärsyttää, kun huomaa tarkkailevansa sairaaksi julistautuneen ihmisen käytöstä- näkyykö merkkejä lähestyvästä kohtauksesta.. Ei mua niinkään sairaudet sinällään haittaa- eniten pelottaa, osaanko toimia oikein ja auttaa siin vaihees ku hätä tulee. Lasten naarmuuntuneet polvet on helppo paikata, mut siin vaihees ku kaverin naama alkaa muuttua siniseks on hiukka epävarma olo..