Moraalin perustattomuudesta

”Miksi on moraalisesti oikein?”

Vastaajia on kolmenlaisia:

1) Tunteisiin vetoavat: ”Koska minusta tuntuu niin ja myös monesta muusta tuntuu niin. Muuta perustelua ei tarvita.” Tähän on paha sanoa yhtään mitään, sillä tuolla asenteella on helppo peittää korvansa ja kieltäytyä keskustelusta. Siinä on hyväksytty [I]jostakin, ihan sama mistä, joskus opitut arvot, ja niihin uskotaan ilman kritiikkiä[/I] koska muutkin tuntuvat tekevän niin, ja/tai koska se on helppoa. Motiivina on vain laumavaisto, yhteisön etiikkaan sopeutuminen ja pakeneminen oman valinnan tuomalta vastuulta. Moraalinen tuomio on siis vain matkimista, josta puuttuu oma tahto, mikä on erittäin ikävää (koska demokratiassamme yksilöllä on valtaa ja vapautta). (*)

2) Järkeen vetoavat: ”Koska se tekee enemmistön onnellisiksi/terveiksi/paremmiksi/tms.” Mutta tämä ei auta, koska nyt kysyjä haluaa kuulla miksi [I]se[/I] on moraalisesti oikein. Lopulta järkiperustelut päätyvät joko tunteisiin (kohta 1) tai elämänkatsomukseen (kohta 3).

3) Elämänkatsomukseen vetoavat: ”Koska elämä on ja sillä on päämäärä.” Tässä ollaan jo terveemmällä pohjalla moraalin kanssa, sillä nyt sitä voi sentään kutsua omaksi. Selkeä elämänkatsomus (maailmankuva, maailmanselitys) tuo myös elämiseen lämpöä ja varmuutta, sillä [I]kaikki asiat saavat nyt selkeän arvonsa[/I]. Tämä on varmaan osasyy ”valaistuksen tunteeseen” jonka uskovaiset kokevat. Kohdan 1 laumamoraali-ihminen puolestaan on uuden asian edessä aina vähän hukassa yrittäessään miettiä kuinka sitä tulisi tuomita opittujen sekalaisten esimerkkitapausten pohjalta.

(*) Väliheittona voisin todeta, että minusta hallintomme ei toimi, koska päättäjät mielistelevät liikaa kansaa. Samaan aikaan kuitenkin kansan enemmistön luonne on muiden seuraaminen. Näin edes päättäjillä ei ole rohkeutta todellisiin päätöksiin (joka on heidän tehtävänsä), eikä isoja muutoksia saada enää aikaan missään järkevässä ajassa (esim. ympäristöasiat). On unohdettu myös se perusfakta, että kansa narisee aina, oli päätös mikä tahansa. Tämän tietävät ainakin kaikki AUK:n käyneet.

Uskonnot ovat menettäneet suosiotaan elämänkatsomuksena, mutta monilla niiden tilalle ei olekaan tullut mitään. Eletään juuri kuten kohdassa 1, leijuen jonkin epämääräisen arvokokoelman varassa, jolla ei ole pohjaa (elämänkatsomusta), joka oikeuttaisi nämä arvot edes itselle.