Sain itseni ylös vasta vähän ennen yhdeksää, ei sillä että aikaisemmin olisi pitänyt olla jossain, mutta jotenkin harmittaa, kun ei tuntiin jaksa muuta kuin vaihtaa kylkeään. Olen yrittänyt mennä aikaisin maaten täällä, tulee kuitenkin pyöriskeltyä unettomana sängyssä. En usko sen johtuvan kämppäkaverista, vaikka vaatiihan se totuttelua oppia nukkumaan jonkun kanssa samassa huoneessa. On kai vaan niin paljon kaikkea stressaavaa mielessä.
Kerroin ruokailussa perverssin vitsin. Se tuli vain jotenkin, olin sen kerrottuani tosi nolona. ”Enhän minä koskaan tuollaisia kerro”, selittelin. ”Jos kerron niin kerron sen sillein erikoisella, jollain nerokkaalla tavalla”, jatkoin selittelyä.
Vähän aikaa kuuntelin huoneessa Ashia ja luin Salamaa, kämppis tuli, otti kitaran ja meni soittamaan sitä vessaan.
Tänne tullessani kaverini Jyvaskylästä soitti, juteltiin Officesta ja varmisteltiin lauantainen vierailu. Kaverin vaimo oli ihan kuumana siitä moneksi hän laittaa ruokaa, montako tulee syömään. Se on sellainen perinteinen kotirouva(on sillä töitä), pöydän pitää olla aina koreana. Ne saa lapsen, minäkin olen siitä innoissani.
Nyt kirjoittelen tätä, sen jälkeen kai yritän kirjoitella jotain tulevaisuuden suurta mestariteosta. Mielestäni olen ihan hyvin onnistunut yrityksessäni ottaa kirjoittamisesta rutiinia. Tosin vielä pitää vain kirjoittaa enemmän ja enemmän. Salamakin kirjoittaa päivittäin noin kuutisen tuntia.
