Suomalaisen ruoan ilosanomaa julistavan Finnjävelin tarina sai alkunsa Tanskasta ja yhdestä rieskasta.
Tanskalainen rieska inspiroi
Michelin-ravintolan tarina sai alkusysäyksen, kun Henri Alén seurasi tanskalaisravintolassa, kuinka asiakkaat tilasivat paikallista leipää kerta toisensa jälkeen. Samalla heräsi kysymys siitä, miksei Suomessa tehdä samaa omilla perinneruoilla?
”Mietin silloin, miksi meillä ei ole ravintolaa, jossa meidän perinteisiä suomalaisia ruokiamme syötäisi samalla innolla, vaikka sitä suomalaista rieskaa”, Finnjävelin perustaja ja omistaja Henri Alén kertoo.
Ajatus jäi kytemään, ja myöhemmin Alén heitti idean Tommi Tuomiselle.
“Ehdotin Tommille, että perustetaan ravintola, jossa tarjotaan suomalaista ruokaa. Mutta tehdään se sitten niin hyvin ja isosti, että se varmasti huomataan.”
Niin syntyi Finnjävel.
Lyhyttä projektia rakennettiin täydellä teholla
Kun ravintola avattiin Etelärantaan vuonna 2016, suunnitelma oli varovainen.
”Alun perin oli suunniteltu, että Finnjävel olisi vain kahden vuoden projekti”, Alén kertoo Finnjävelin pressitilaisuudessa.
Ajatus ei ollut täysin tuulesta temmattu, sillä puheet fine diningin kuolemasta velloivat ilmassa, eikä suomalaisen perinneruoan nostaminen modernin ravintolan keskiöön kuulostanut monen korvaan varmalta menestykseltä.
“Usko siihen, että kukaan haluaisi syödä mitään perinneruokatulkintoja, oli aika vähissä monella”, Tuominen lisää.
LUE MYÖS: Tommi Tuominen jahtaa Demolle uutta tähteä: “Ei tässä muuttamisessa muuten järkeä olisi ollut”
Silti kahdeksi vuodeksi suunniteltua ravintolaa ei tehty puoliteholla.
Finnjävelille rakennettiin alusta asti oma maailma, jota varten suunniteltiin muun muassa peräti 46 uniikkia esinettä ja tarjoiluastiaa.
”Se oli ihan idiotismia”
Ensimmäinen avauspäivä muistetaan edelleen täydestä kaaoksesta. Juuri ennen ensimmäistä serviisiä paljastui, että yksi melko oleellinen osa ravintolakeittiötä oli jäänyt asentamatta.
“Yhtäkkiä tajuttiin, että keittiöön ei oo asennettu ainuttakaan pistorasiaa”, Tuominen muistelee.
Kaikki ei mennyt muutenkaan täydellisesti. Ensimmäinen menu oli kunnianhimoinen 12 ruokalajin kokonaisuus, jonka koeillallinen venyi kuusituntiseksi maratoniksi.
“Se oli ihan idiotismia.”
Virheistä kuitenkin opittiin nopeasti ja tekeminen alkoi rullata vauhdilla eteenpäin.
“Sen koko kaksi vuotta olimme joka päivä täynnä”, Alén kertoo.
Vaikka asiakkaita riitti, perinneruokatulkinnat herättivät myös tunteita. Kun Finnjävel teki oman versionsa karjalanpiirakasta, ravintolaan saapui käsin kirjoitettu vetoomus kyseisen annoksen poistamiseksi listalta.
Alén ei nähnyt reaktiota loukkauksena, vaan merkkinä siitä, että perinteellä on edelleen merkitystä.
“Joku on niin intohimoinen ja haluaa puolustaa jotain asiaa ja seisoo sen takana. Mielestäni se on hieno asia.”
”Usko oli koetuksella”
Toisin kuin alun perin luultiin, Finnjävel ei jäänyt kokeiluksi. Ravintola siirtyi myöhemmin Taidehallin kylkeen nykyiseen kotiinsa, jossa sama idea jakautui kahteen muotoon; rennompaan Saliin ja fine diningiin keskittyvään Salonkiin.
Matkan varrella tullut Michelin-tähti näkyi nopeasti myös varauskirjoissa, mutta sitä ennen nähtiin vaikeampiakin vaiheita.
“Usko oli koetuksella, että tuleeko tästä yhtään mitään”, Tuominen avaa 10-vuotta täyttävän ravintolan vuosia.
Seuraavan kymmenen vuoden suunnitelmissa ei kuitenkaan puhuta tähtijahdista tai maailmanvalloituksesta. Tekijöiden mukaan suomalaisesta ruokaperinteestä löytyy yhä valtava määrä reseptejä, raaka-aineita ja ruokalajeja, joita Finnjävel ei ole vielä ehtinyt tulkita.
“Oma unelma olisi se, että pystyis niin kauan kuin vain mahdollista olemaan keittiössä”, Alén kertoo.
Tommi Tuomisen tavoite on yhtä maanläheinen, ja tulevaisuudensuunnitelmissa onkin ennen kaikkea tehdä ravintolaa pitkäjänteisesti eteenpäin, pitää salit täynnä ja jatkaa suomalaisen ruokaperinteen tulkitsemista uusille asiakkaille.
