Heitin frisbeen veljen koiralleni, se lähti niin vauhdilla noutamaan tuota rakasta kapistustaan, että törmäsi kaksivuotiaaseen veljenpoikaani.
Veljenpoikani itki hetken, sitten alkoi heittelemään koiraa kaikella mahdollisella, tuskin se kostaa halusi, heittely vaan sille niin tärkeää.
Otin veljenpoikani syliin ja kielsin. Ei ketään saa heittää, eikä lyodä, ei koskaan.
Hetken päästä aloin miettimään tuota elämänohjettani, eikö ketään saa lyödä. Eikö edes jos toinen lyö ensin. Pitääkö sitä niellä kaikki ja käyttäytyä ihmisiksi. Vaikka joskus tuntuu, että toiselle tekisi hyvää, jos löisi kunnolla. Kouluttaisi vähän sellaisia, jotka polkevat heikompien päältä. Eikö joskus lyöminen ole juuri kaikista toimivin ratkaisu?
Sitten minulta meni pää sekaisin, kun laajensin noin yksinkertaisen asian taas ihan liian syvälliseksi ajatusjuoksuksi.
Menin saunaan, pesin itseni shampoolla. Miksi muuten shampoolla ei saisi pestä koko kehoa?