Kymmenisen vuotta sitten viulumummolla oli viulu, hänet tunnettiin hyvin Pieksämäellä, Varkaudessa ja Jäppilässä. Viulu säesti joskus maailmanlopun ennustuksia, joskus se oli hiljaa, mutta läsnäolollaan varoitti tulevista ajoista. Pieksämäki oli hieman aiemmin julistettu hesarin kuukausiliitteessä suomen onnettomammaksi kaupungiksi, se oli ihan totta.
Ei viulumummo viuluaan soittaa osannut. Se oli rekvisiittaa. Sitten, täysin yllättäen, mummo hävisi. Maailmanloppu unohtui, kun kukaan ei ollut siitä kertomassa.
Pieksämäki alkoi menestyä, moilasen leipä keksi gluteiinittoman markkinaraon, rusasen pesula alkoi pestä eteläisten sairaaloiden pyykkiä. Joku kertoi nähneensä Pieksämäen torilla hymyiltävän.
Kaikki huipentui Toivo Sukariin, joka päätti rakentaa Pieksämäelle ideaparkin. Hetken Pieksämäkeläiset olivat todella ylpeitä itsestään, se oli hienoa aikaa.
No ideaparkki haaveet alkoivat murentua ja viime vuoden lopulla palasi viulumummo. Hieman lihoneena, ilman viuluaan. Joku kertoi mummon olleen Lahdessa hoitamassa siskoaan. Viulu oli kuulemma hajoitettu joidenkin poikien toimesta Vantaalaisen koulun pihalla.