En osaa enää elää ilman koiraa. Koko elämäni, niin kauan kuin olen jotakin osannut haluta ja toivoa, olen toivonut itselleni koiraa. Ei siis mitä tahtansa lemmikkiä, vaan nimenomaan juuri koiraa. Äiti yritti hillitä minua ostamalla minulle marsun, kanin, hamsterin, papukaijan, kultakalankin, mutta koiraa en saanut koskaan kotona asuessani.
Viime vuonna tähän aikaan kuulin, että kesällä olisi kotia vailla eräs silkkityttönen, jo varttunut kaksivuotias. Olin riemusta sekaisin. Odotin häntä, kävin katsomassa, ostelin kaikki mahdolliset tarvikkeet, vaaleanpunaista koiranvillapaitaa myöten. Ja kun vihdoin Lily muutti minun elämään rakastin sitä niin valtavasti kuin vain voi eläintä rakastaa. Kaikken suurin muutos oli kuitenkin se, että minun elämäni laatu parani huomattavasti. Säännöllinen ulkoilu, iloinen touhuaminen, toisten koiranomistajien kanssa sosialisointi lenkkipoluilla teki minulle niin hyvää. Puhumattakaan siitä, kuinka ihanaa oli mennä kotiin, kun tyttö oli onnesta soikeana päivästä huolimatta.
Lily oli kuitenkin erittäin riippuvainen ihmisestä. Se ei olisi halunnut olla yksin yhtään. Yksin jäädessään se huusi kimeällä äänellään niin, että koko pienkerrostalomme raikui. Naapurit jaksoivat kuunnella sitä muutaman kuukauden, sitten tuli tuomio; koiran on lähdettävä. Kokeilin kaikki mahdolliset keinot jotta neiti olisi oppinut olemaan yksin. Lilyn kohdalla sanonta, ei vanha koira opi uusia temppuja, päti liiankin hyvin. Eivät auttaneet feromonihaihduttimet, ei sitruunapannat, harjoitukset, tilan rajaaminen, radion päällejättämiset. Ja niin oli tehtävä raskas päätös. Lilyn piti muuttaa pois.
Olin allapäin monta päivää. Koti tuntui niin tyhjältä ja autiolta. Kesti monta päivää ennenkuin pystyin siivoamaan tytön tavarat pois. Mutta noina yksinäisinä päivinä, kun kiertelin tuttuja lenkkipolkuja, mielessäni oli vain yksi ajatus. Uuden koiran aika koittaa vielä. Minä olin jäänyt koukkuun. Lopullisesti. Minusta oli tullut koiraihminen.
Viime aikoina olen tutkinut ahkerasti eräitä internetsivuja, joilla erilaiset järjestöt auttavat tuomaan suomeen Viron kodittomia koiria. Ja sen olen tiennyt jo pitkään, että uusi sohvanvaltaajani tulee olemaan rescuekoira. Nyt vain etsin sitä oikeaa, joka totaalisesti vie sydämeni, kun hänen kuvansa näen. Siis sitä oikeaa karvatassua odotellessa!