Meilläpä vietettiin lahjatonta joulua.. Pakko myöntää, että tämmöttiselle yllätyspöhkölle, jolle niin lahjojen teko, hankinta, paketointi kuin saantikin on ihkas mukavaa puuhaa, moinen päätös oli melkein rasittava.. Toisaalta kaupallistuminen on ihkas syvältä ja siinä mielessä jutusteluun, joulukirkossa ja hautuumailla käyntiin, lauluihin, pöydän antimiin ja kynttilöiden luomaan dunnelmaan keskittyminenkin oli ihkas jees.
Piskuinen pöhkö perropentuni vaan sai kummallisia raivokiksejä mökillämme ja niinpä suuntasin autonnokan kohti kotiseutua jo joulupäivän iltana. Pääsinpä ratsastelemaan (niin eilen kuin tänäänkin) ja rakas koirulainen nauttii ilmiselvästi pääsystään kotiin. Tuossa se nytkin naatiskelee unikuvista jalkojeni juuressa…
Kyllä elämä voi olla mukavaa – niin pienelle koiralle kuin ihmisellekin..