Tänään se tuli taas. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, lyöden jalat alta. Tajuaminen että ole tehnyt jotain todella sitovaa; ryhdyin opiskelijaksi..!? Ei enää vapaata matkustelua, puhumattakaan vapaista viikonlopuista ja plussan puolella olevasta pankkitilistä. Menot luokittuvat tuntien ja tenttien mukaan, eikä minulla tunnu olevan enää muuta käsissä kuin tietokoneen näppäimistö..
Kaunis vilkutus huolettomille kesän päiville, menneille matkoille, miljoonille muistoille. Miten sitä aikaa ei osaa arvostaa tarpeeksi ennen kuin se on mennyttä? Miksi ei osaa varastoida auringonvaloa ja kesän iloa purkkiin, niin, että ne voisi myöhemmin kaivaa ulos kaapista tuomaan piristystä synkkään syksyyn?
Miksi syksy on ylipäätänsä synkkään verrattu ajanjakso? Ja miksi se tuntuu siltä? Siksikö, että sen on tottunut niin ajattelemaan? Vaiko siksi, että se vaikuttaa ihmiseen masentavasti? Kadehdin niitä ihmisiä, jotka rakastavat syksyä.. Minä en!
-Eräänlainen opiskelija tenttikirjojen keskeltä-