Ja niin koitti tämä päivä, että mä palasin omille synnynseuduilleni.. Reilut 5 vuotta sitten täältä lähdin, säännöllisesti oon vieraillu, mutta en oikein tosissani asunu. Nyt se sitten on kuitenkin totta. Viime viikolla asiaa ei vielä oikein kerinnyt ajatellakaan, siitä piti huolen monen monituiset sukulaisvierailut *tuhlaajatytön paluu* sekä muuttotavaroiden järjestely (on muuten vihon viimeistä hommaa, muuttaminen meinaan..)
Ja heti sitä piti viikonloppuna baariin mennä, jolloin myös vanhat huomiot alkoivat nousemaan verkkokalvoille. On se kumma, miten piiri pieni voikin pyöriä.. Lähes kaikki kyseisessä anniskelupaikassa olleet olivat paikkakuntalaisia (tunnistan näöltä..) ja kaikki pyrkivät välttelemään katsekontaktia. Naisten vessassakin kansa lakosi tieltä kuin ruttoepidemian aikoihin, kun sinne uskaltauduin.Täällä asuvat taitavat olla oikeasti niin mustasukkaisia ”omistaan”, että vähänkin oudon näköinen nainen on heti suuren suuri uhka?! Jossain välissä teki mieli laittaa lappu roikkumaan kaulaan, että täältä kotoisin..
Ja sitten sitä vielä sanotaan että kyllä maalla ollaan me-henkisiä.. Se varmaan riippuu asiasta, mutta täällä ei voi edes aivastaaa ilman, että se on kaikkien tiedossa seuraavaan päivään mennessä. Miksi siis uutta/vanhaa tulokasta pitää näin kyräillä.. Pyh! Vaikka on se kyl peiliin katsominenkin tarpeen, voishan sitä itsekin vain mennä morjestaan et ka, vieläkö muistat..