On vaikeaa kuvailla, miten uskomattoman hyvä olo voi tulla, kun tajuaa sunnuntai aamuna heräävänsä ilman krapulaa, ja varhaisesta aamunhetkestä huolimatta hyvin levänneenä (kerrankin..). Sitten kun keittää kahvit ja sitä juodessaan tajuaa, että tänään ei ole pakko tehdä yhtään mitään eikä mennä minnekään, lähentelee tunne jo toisia atmosfäärejä. Tällaisina hetkinä sitä rupeaa miettimään, että onko niitä kavereita pakko mennä juuri baariin tapaamaan, ja onko siellä aina pakko olla valomerkkiin asti.. ? 🙂
