Aamulla olo oli kamala. Luulin jo ettei se siitä voi paheta, muta sitten olin muutaman tunnin töissä ja totesin että pieleen meni se veikkaus. Nyt sitten finrexinin voimalla nuokuttuani sohvalla aikani on muuten ihan jees olo mutta kurkku on turvoksissa ja suussa maistuu joltain jota en ole tuntenut 20 vuoteen – angiinalta. Ei helvetti.
Kun ei kerran voimat riitä mihinkään, otinpas sitten aikani kuluksi auki kaiken maailman kitaraharjoitteita ja tabeja, tulipahan opeteltua pari uutta tekniikka- ja sormiharjoitetta ja parin biisin komppikitarat, ja hahmoteltua yhden uuden biisin laulumelodioita päässä (kun ei tällä kurkulla ääntä tuhlata). Siinä sivussa maksoin laskut ja ensi kuun vuokrat, nyt ei tarvitsisi mitään hivittävän suuria ylläreitä ennen ensi kuuta. Tai ei silloinkaan, kun rahanmenoa on tässä luvassa pariinkin juttuun. Ts. löysin ja tilasin viimein osan jonka tarvitsen että saan pöytäkoneeni (ja sitä kautta kaikki omat tiedostot) taas käyttöön, bändi menee studioon kuukauden sisällä ja pitäisi vielä muka siirtyä seuraavalle vuosikymmenelle.
Silti jotenkin positiivinen fiilis. Huomenna pitänee soittaa työterveyteen että sais jonkun troppikuurin ja pääsisi sunnuntaina taas käyttämään ääntäänkin muuhunkin kuin yskimiseen.