Yksi niistä päivistä kun ei nyt oikein tiedä ollako lintu vai kala. Yksi jakso elämästä päättyi, ja vähän huonolla nuotilla, vaan enpä murehdi sitä sen enempää. Ihmetyttää vain, että mikä ajaa ihmisiä, joiden on välttämätön ehdoton pakko saada viimeinen sana mihin vain, jotta ei itse näyttäisi hetkeäkään epätäydelliseltä tai jopa heikolta? En kuulemma ollut tehnyt asioita jotka minulle kuuluivat, ja jos olinkin, niin hyvin huonosti. Jopa surkeasti. Tämän kertoi minulle joku joka piti huolen siitä ettei niiden tekemiseen ollut resursseja. Kiva kun on uus ase mut hankala ampua jos panoksia ei lainkaan jaeta. En kadu päätöstäni hetkeäkään, surettaa vain että 3 hyvää vuotta, paljon hienoja ihmisiä, ja yhden vuoksi koko touhu vesittyy, menettää hohtonsa. Ainahan toki on olemassa aika _ennen_, ja edessäpäin uudet kuviot.
Vaan siitä parin tunnin päästä olikin jo ihan eri tunnelmat – sain kuulla että hieman aiottua aikaisempi paikalle saapumiseni ilahdutti ihmisiä. Vaikka ei paljoa vielä muistiin mitään jäänyt (ottaen huomioon etten nukkunut viime yönä, jos on aamuyöstä töistä kotona ja aamulla 05 kello käskee sinne takaisin), niin tunnelmat on aivan eri luokkaa kuin vielä viikko sitten. Ja näillä näkymin jos nyt saisi tuota terveyttäkin kohennettua, kun on mahdollisuus päivärytmiin, vapaa-aikaan, jne. Uusia asioita mulle, mutta kuulostaa mukavalta.
Niin, ja huomenna ja tiistaina bändin kanssa demostudioon. Biisejä on treenattu, ja vielä treeninauhoituksen kanssa tulee autossa hiottua ennen H-hetkeä – tunnelmat on odottavat…
P.S. Vain Orthex voi tehdä sukka-/alusvaateripustimen, jossa on pariton määrä ripustinklipsejä