Olin siis viikonlopun reissussa ja hiljattain kotiuduin, kun kävin kotimatkalla vielä pyörähtämässä Hämeenlinnassa moikkaamassa vanhaa ystävää vuosien takaa. Ei oltukaan yli vuoteen nähty. Itse asiassa ajattelin kyllä käydä erään toisen kaverin luona siellä, mutta kun ei ollut kotona, ja aloin olla lähellä liittymää josta pitäisi poiketa jos aikoo tuolla käydä, niin soitin ja kävin kahvilla. Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa, mikähän siinäkin on että ihminen on niin saamaton, ettei saa soiteltua tai käytyä, kun ei se nyt _niin_ pitkä matka kuitenkaan ole.
No, joka tapauksessa viikonlopun reissusta jäi hyvä mieli kokonaisuudessaan, ja sikäli hyvillä mielin, että ehdin loman aikana nähdä niin uusia ihmisiä kuin itselleni tärkeitä, harvemmin nähtyjä kavereita. Huomenna pitäisikin sitten palata töihin, herätys oli aamulla kuuden jälkeen.
Töihin palaan kyllä mielelläni, nyt kun taas kaikenlaista tapahtuu ja pysyy virkeänä silläkin rintamalla, ja onhan se kiva nähdä noita pölöjä taas. Selkeästi liian hyvä porukka kun niitä kahjoja on jo ikävä. On siellä kyllä taas paljon tehtävääkin, mutta eiköhän se siitä taas lähde käyntiin, kun pääsee makuun.
Vähän olis kyllä sellainen ihmeellinen olo – väsyttää, lihaksia(?!) särkee, silmätkin on kipeet. Ja tätä flunssaista oloa tietysti helpottaa se, että jätin sitten viksuna poikana tuuletusikkunan auki viikonlopuksi. Lattia oli ehkä +5 -asteinen kotiin tullessa. Mainittakoon nyt, että siis kiinteän kaapin takana on hissikuilu ja alapuolella säilytyskellari, joten tää ei maailman lämpimin kämppä muutenkaan ole.
Kohta joutunee jotain syömään, purkamaan reissukamppeet ja painumaan pehkuihin, että jaksaa aamulla sitten napata duunikamat reppuun ja painella sinne.
Soi muuten tätä kirjoittaessa pari ihan loistavaa biisiä lopetella lomaa rauhallisissa tunnelmissa. Sopii niin loistavasti tähän hetkeen, kun saa hetken istahtaa ennenkuin menee nukkumaan. Löytyy muuten tosta nyt soi -kohdasta.