Kun elämä hymyilee…

Vaikka sitä ei uskoisi, niin mä tunnun saavan virtaa siitä että on tekemistä. Kummitäti, serkut ja toisen serkun tyttis on Suomessa käymässä, ihan luksusta nähdä niitäkin taas. Kummitäti vierailee muuten vaan, serkuilla on joku judotapahtuma – ystävyysseuratouhua tai jotain.

Eilen hain pojat ja sen tytsyn dösikseltä ja käytiin porukoilla syömässä jne, ja sitten lähdettiin koko porukan kanssa mummolaan. omat porukat jäi kotiin.

Mummolassakaan en ollut pariin kuukauteen käynyt, siitäkin tää hyvä fiilis varmaan osittain johtuu että nyt pääsin taas sinnekin asti.

Tänään käytiin sienimettällä siellä, ja suppiksia tulikin aika kiitettävästi. Muutama kantarellikin siellä oli. Illaksi sitten kotiin ja huomenna töihin. Töitten jälkeen, jos nuo nyt ajoissa pääsevät, näen serkut ja lähdetään pörräämään stadiin.

Tosi jees.

Vaikka tää teksti ei siltä näytä, mä oon ihan täpinöissäni :o)