Tää on just sitä itteensä. On meinaan ollu aika ”erikoiset” pari päivää.
Eilen, tai no, toissapäivänä, kun nyt kello on jo yö, heräsin ennen kuutta, kun oli kuormapäivä töissä. Aamu meni ihan mukavasti, eipä siinä mitään, ja töistä päästyä kotiin, suihkuun ja bussilla takaisin stadiin viettämään työkaverin läksiäisiä. Nepä sitten olikin kemut, baareissa tuli käytyä ja hauskaa oli. No, valomerkin jälkeen jäätiin sitten vielä juttelemaan ulos parin kaverin kanssa ja loppujen lopuksi sitten kello olikin jo puoli kuusi aamulla. Siitä metrolla itikseen, josta taksilla kotiin. Kotona olinkin jo seitsemältä. Taksimatkan hinnaksi tuli vähän päälle 60€. Sitä se on, kun asuu kaukana.
Puoli kahdeksalta sain unta, ja kello oli soimassa kahdeltatoista, kun töihin piti kolmeksi taas sännätä. No, puhelin alkoi soimaan 10 yli 9 ja sen jälkeen noin puolen tunnin välein, eli ei liikaa tullut sitten nukuttua. Tuon valvomisen ja muun jälkeen sitten päätä särkikin jo aika miehekkäästi. Ja kun nyt sitten piti siinä ulkona yöllä värjötellä ja höpötellä, oli muuten kurkkukin sen verran kipeä, ettei voinut kunnolla puhua tai niellä. Yritin juoda jotain, mutta sattui aivan saatanasti. Finrexinin voimalla siis töihin.
Työmatkalla sitten sattui käymään niin, että oli vähän ruuhkaa ja kun vihdoinkin pääsin ohituskaistalle, ja takaata oli tulossa autoja, polkaisin sitten hieman etten jää niiden jalkoihin. No, kolmosella kiihdyttäessä huomasin kun karkkivalot välähtivät takana. Liikkuvan siviiliauto siellä oli! Tien sivuun -> sakkoa vajaa 270€ ja vartin myöhässä töistä tuon istunnon takia. Perkele. Ihan omaa tyhmyyttä, pitäis varmaan opetella taas ajamaan.
Töissä oli porukkaa sairaslomalla, ja illasta puuttui yksi. No, normikeskiviikon nyt olisi pärjännyt vielä kahdella ihmisellä, mutta ka! Eipähän oltu huomattu että olipa eräs Elämä Lapselle -konsertti ja futismatsi ym. Illan aikana suoritettiin sitten muutama henkinen välikuolema, helvetisti duunia ja jalkoja ja silmiäkin alkoi särkeä. Nyt vihdoinkin kotona, pitäis varmaan yrittää kaatua nukkumaan, kun kello soi puoli 7 taas aamulla.
On se vaan niin helppoa olla minä.