Naurattaa. Ollu jotenkin niin kosmista menoa tänään ettei oikein muutakaan enää voi.
Aamulla, töihin singahtaessani, unohdin ottaa finrexinit mukaan, kun on vieläkin vähän keskenkuntoinen olo. No, työpäivä lähti kuitenkin käyntiin kun kahvinkeitin ilmoitti olevansa valmis. Laitoin työkaverille viestin, toisiko tullessaan finrexiniä. Kaveri tuli, apuaineet ei. Ehdittiin kai vartin verran siinä tehdäkin jotain, kun kaverille tuli tekstari. Kattoi jotenkin kysyvästi. Minähän siinä viestissä, jonka olin lähettänyt tunti ja 20 minuuttia aiemmin, pyytelin tulemaan apteekin kautta.
Kuormatkin tuli suht ajoissa ja oli jopa kohtalaisen pieniä, mutta varastot oli sen verran täynnä että töitä oli saada kaikki mahtumaan. Mikä parasta: olin tuomassa sitten 135kg tavaraa kärryllä ylös, vaan hissipä päättikin laueta. Tai siis oli särki jo, ei edes tullut hakemaan mua alhaalta. Kesti sitten muutaman tunnin että se saatiin korjattua, ja mua alkoi korpeamaan kun pitäis sitä tavaraakin saada tuotua työpisteelle.
Asiakkaitakin oli, sai ihan tehdä töitäkin, mikä ei ollut yhtään huonompi homma. Kun pysyy liikkeessä, sitä ei huomaakaan miten aika kuluu. Niin joo, seuraava kun tuli pari tuntia edellisen perään töihin, toi mulle sit finrexiniä. Soitin sille, kun en uskaltanut viestiä laittaa. Ois varmaan tullu sen viesti sitten iltapäivällä perille. Se sitten helpottikin oloa.
Hissikin saatiin kuntoon ja sain tehtyä vielä kaikennäköstä aikaansaatavaa, eli sikäli jäi ihan kiva maku. Ja kun kaikki tuntuivat olevan aika hyvällä tuulella tänään. Lähtiessä kävin vielä hyvästelemässä eteenpäin siirtyvän työkaverin, jonka läksiäisiä siis juhlittiin hiljattain.
Sain kirjankin. Ihan tuollainen samantyylinen kuin pääsykoekirjat, itse asiassa taitaa sellainen ollakin. Mul on puolentoista viikon päästä koulutusta, ja toi pitäis ehtiä lukea siihen. Vaan eipä tuokaan nyt niin paha rasti ole. Äkkiäkös tollasen, ei ees oo kauheen iso opus.
Porukat lähti reissuun, ja mä nautin kukkavahtina olosta, eli asustan niiden kämpässä siihen asti kun palaavat. Onhan se hienoa kun on neliöitä miltei kolminkertainen määrä omaan nähden. Makuuhone, josta saa oven kiinni, ihan oikea keittiö jne. Niin, ja saunavuoro perjantai-iltaisin. Oli aika hienoa kyllä päästä ihan ”kotona” saunomaan. Aina joutuu lähtemään jonnekin, jos saunaan haluaa. Ja saunan jälkeen bissen ja tupakoiden kanssa partsille katselemaan syysiltaa.
Elämän pieniä iloja.
Nyt en taida tänään enää mitään hyödyllistä tehdä, katotaan huomenna sitten. Vilperin perikunta aikanaan lauloi ”Tuskin kuitenkaan viitsin nähdä vaivaa, kun mun peilissä asuu se kauhean komea mies” :o)