Oli kyllä sitten niin mahottoman vetämätön olo tänään. Sain raahattua itseni pariin paikkaan joissa piti olla, mutta ei siellä kyllä mitään huomionarvoista saanut aikaan. Kerkesin jo toivoa että tää flunssantapainen olis mennyt ohi kun oli viikon verran ihan hyvä olo, mutta tänään taas joku raapi kurkkua hiekkapaperilla. Kuumetta ei ole mutta silti vaatii voimia saada itsensä ylös, saati liikkeelle. No joo, pakolliset tiskaus ja pyykinpesu tuli suoritettua, mut sitä eilen illalla kaavailtua siivouspäivää ei sitten tullut suoritettua.
Tänään tuli keskusteltua puhelimessakin parin ihmisen kanssa. Toinen keksi lähestyä taas parin vuoden jälkeen kun hätä oli suuri ”ois niin kiva nähä taas ja muistella menneitä – mul ei kyl oo bensaa eikä oikein fyrkkaa et jos sä tuut tänne ja pystytsä pistää vähän”. Ei siinä, oliskin ollut ihan kiva nähdä mut meni ton jatkolauseen jälkeen maku koko hommasta.
Toinen (lähisukulainen) kysyi, että mitäs aikaa te sitten tuutte ens lauantaina? Ja minähän tietty pöllämystyneenä että ”mitähä?”. Joo, serkut tulee Suomeen perjantaina, haen ne kentältä ja majoitan yöksi, mut mä ymmärsin että niiden piti jo lauantaina jatkaa matkaansa toisaalle. Niinkuin minunkin eri suuntaan. Vaan olipas sitten heidän äitinsä ilmoittanut että ”ne tulee sitten lauantaina sinne käymään kun ne pääsee niin kätevästi kun (CS:llä) on auto”. Ois ollu ihan kiva jos mulle ois ees ilmoitettu että oon menossa, saati vielä kysytty että onnistuisiko?
Paska sunnuntai. Ehkä huomenna työviikko alkais aurinkoisemmin. Lisää Finrexiniä.