Tässä fläshbäkki mieleni useasti torjumasta möksäreissusta..
Mä olin kerran mökkeilemässä paikassa, jonka nimeä en muista. Ihan hyväkin etten muista. Tosin siit on aika kauankin jo. Mä olin joku about 18. Se oli joku kaverin porukkojen tutun mökki. (Myrttiyrtille: ei oltu juhannuksena, en myöskään nukkunut kaverini kanssa samassa sängyssä) Sitä niin hehkutettiin, miten siellä hermo lepää, kuuluu vain luonnon ääniä, maisema on kaunis, oma lampi jne. jne. (huom. oma [I]iso[/I],[I]puhdas[/I] lampi) Ihan kiva ajatuksena: Kaunis maisema, ei muuta asutusta, hieman ”askeettista” möksäelämää. Kaiken lisäksi se oli aika lähellä. Silloin viimeistään [B]olisi pitänyt[/B] hälytyskellojen soida vähintään palosireenin voimakkuudella. Mutta ei, mä olin niin sinisilmäinen silloin vielä.
Matkaan siis. Seinäjoelta parikyt kilsaa, niin käännyttiin isolta hyvältä tieltä jonnekin hevon kuusen suuntaan. Sitä about 10km. Alkoi kyllä oikeastikin lupaukset täyttyä, hyvinkin rauhalliselta elämä vaikutti. Pistäydyttiin jossain kyläkaupassa ostamassa möksäevästä. Siitä matka jatkui vielä pari kilometriä, kunnes käännyttiin suht hyvälle [I]metsätielle[/I]. Siis sellaiselle, mitä esim. rekat käyttävät tukkeja hakiessaan. Muutama kilometri sitä. Tie alkoi jo käydä melko huonoksi, ajateltiin siinä kaverin kanssa, että pian [B]täytyy[/B] olla perillä. Auto pysäytettiin. Kateltiin siinä kaverin kanssa, että eipä näy minkään sortin asumusta. ”Oppaamme” sanoi, että autolla ei pääse tämän pidemmälle. Kävelisimme siis loppumatkan. Tässä kohtaa teki mieli jo ihan pikkuisen panikoida, ja ehdottaa josko siirtäisimme mökkeilyn johonkin toiseen ajankohtaan. No, katotaan nyt kuitenkin kun ollaan jo tähän jamaan ajauduttu, ajattelin.
Kiva siinä oli kuitenkin metsäpolulla kävellä. Maisemakin oli siinä vaiheessa vielä ihan kaunista. Jylhiä kuusia harvakseltaan, marjamättäitä siellä täällä. Hetki käveltyämme (10-15min) puut alkoivat pienentyä ja aluskasvillisuus lisääntyä. Pian saavuimmekin [I]suon laitaan.[/I] Ihmettelinkin lähtiessä, miksi kumisaappaat muka olivat hyvä varuste mökille! Tietenkään en sellaisia laittanut, kun ovat mielestäni hivenen urpo asuste. Noh, mitäs siitä vaikka sandaalit kastuivat. Sitäpaitsi suovesi tuntui mukavan viileältä kuumana kesäpäivänä. Itikkoja tosin alkoi olla jo melkoisen paljon. Mä olen sitä mieltä, että ne elukat ovat suoraan helvetistä. Niidenkin määrästä edes jonkinlaisilla älynlahjoilla varustettu ihminen olisi osannut päätellä, että helvetti alkaa olla jo aika lähellä. Mä olin kuvitellut ihan vakavissani, että suotaipale on kätevä oikopolku pikku paratiisiimme.
Kaverin kanssa käveltiin vähän taaenpana, että voitiin rauhassa puhua viinasta, autoista, kojeista ja laitteista, sekä tietenkin tytöistä ja siitä kaikesta mitä heille joskus vielä tulisimme tekemään. No, enivei, toi on sivuseikka horror-storyssani. Kaveri yhtäkkiä osoitti kauemmas eteenpäin. ”Onko tuolla joku lato, näetsä?” Valitettavasti siellä tosiaan näytti olevan joku hökkeli. Pohdimmekin siinä että mitä vit***, tuo ei voi olla meidän möksä. Rakas Jumala, älä anna tuon olla meidän möksä!
Tuonkaltaisten, osittain ääneen ilmaistujen ajatusten siivittäminä saavuimme töllille. Tässä vaiheessa katosi pieni toivonkipinä siitä, että kyseinen rakennelma olisi vain ulkohuusi, puuvaja tms. apurakennus. Mitä vielä! Tuossa oli se hehkutettu viihtyisä mökki. Paljonkin sitä mahtuu pieneen tilaan. Tässä tapauksessa noin yhdeksään neliömetriin! Toistan, [I]noin yhdeksään neliömetriin!![/I] Olihan siinä se terassikin, mistä oli ohimennen ollut puhetta. Kyllä siihen ihminen mahtui, kaksikin, jos käytti vähän mielikuvitusta! Missään asiassa ei kyllä valehdeltu. Sähköä ei tietenkään tullut, mutta niin ei pitänytkään, eikä se minusta ollut mikään kynnyskysymys. Sisävessaa ei ollut. Siitä tosin ei ollut puhetta, että eipä ollut ulkovessaakaan. Tästä juontaakin juurensa varpaisiin tölläily liikkuessamme. Mistäpä sitä tiesi mistä kohtaa sitä kulloinkin on helpotusta haettu. Oma lampikin oli, niinkuin oli luvattu. Aika isokin se oli, pinta-alaltaan varmaan parikymmentä uimahallin altaallista. Vettä tosin vain yksi altaallinen, noin 20-30cm syvä se oli. Pohja oli siis suota. Sauna kuulemma oli rakenteilla, kun tosiaan oli tuota omaa vesistöäkin.
Maa oli melko tukevaa. Siinä oli pieni saareke kovaa maata, keskellä suota. Minusta ei olisi mitenkään iso vahinko, vaikka koko saareke vaipuisi suohirviön valtakuntaan.
Kaveri oli luojan kiitos raahannut uuden telttansa mukaan, vaikka pidinkin hänelle etukäteen puheen, miten turha se olisi. Eipä ollut turha! Ensi töiksemme pykäsimme sen pystyyn. (Kun kotiinlähtöanomuksemme oli tullut useaan kertaan bumerangina takaisin.)
Ilta meni siinä hyvin pitkälti teltassa istuessa ja paskaa jauhaessa. Eihän ulkona voinut liikkua niiden itikoiden takia. Välillä käytiin syömässä jotain. Me mentiin [I]hyvin aikaisin[/I] nukkumaan. Tuntui jotenkin kivalta ajatus, että se kaikki olisi vain pahaa unta.
Heräsin siinä joskus kolmen jälkeen yöllä. Kylmyyteen kait. En kuvitellutkaan, että kesällä voisi olla niin kylmä yö. Nyt pääsemme koko reissun parhaaseen antiin. Kun ei nukuttanutkaan, niin menin hetkeksi ulos jaloittelemaan. Uskomattoman hienon näköistä! Koko tienoon yllä leijui usvaa, noin puolen metrin korkeudella maasta, tai siltä se ainakin näytti. Lampi oli kaikkein vaikuttavimman näköinen. Vesi oli kristallin kirkasta, niin että pohjakin erottui. Sen päällä leijui karun kaunis usva. Jostain kuului eläimen ulvontaa. Tekisi mieli sanoa, että se oli susi, mutta eläintietouteni on aika heikossa hapessa, niin en mene väittämään. Pöllönkin kuulin ja näin ihan muutaman metrin päästä, huuhkajan mahdollisesti. Muistakaa taas eläintietouteni. Harmittaa kun ei ollut kameraa mukana. Voi toki olla ettei sitä kokemusta olisi voinut kameralla ikuistaakaan. Sellaisenaan ei ainakaan, se on varma. Reilun tunnin yksikseni istuskelin/käveleskelin ulkona, vaikka oli hemmetin kylmä shortseissa ja t-paidassa. Menin takaisin nukkumaan auringon alkaessa nousta.
Heräilin siinä kymmenen aikaan, kun kaveri tuli kertomaan, että ollaan pian lähdössä pois. JIPPII, ilouutisiin on hieno herätä. Teltta oli hyvinkin pikaisesti paketissa. Vähän aamupalaa ja pannukahvia, sitten reippain mielin kotia kohti.
Jälkeenpäin ihan kiva muistella, vaikka silloin se oli [I]erittäin epämiellyttävää.[/I] Paitsi se yö, yö oli kaikessa karuudessaan kaunein näkemistäni.