Lehdissä on pelätty, että eduskuntavaaleista tulee Ameriikan malliin taas pääministerivaalit. Ei tule. Aikoihin ei ole pääpuolueilla ollut näin heikkoa puheenjohtajakaartia.
Eero Heinäluoma on pahimmassa pulassa. Vailla karismaa ja poliittista linjaa ylioppilas Heinäluoma on jäänyt pahasti edeltäjänsä, vanhempi valtiomies Paavon varjoon, eikä tilannetta juuri auta vasemmalta näykkivä Örkki Tuomioja. Eeron supliikki ja sivistys ei yksinkertaisesti riitä risupartaisen punaintellektuellin haastamiseen, mikä on paha juttu, sillä Eero teki elämänsä mokan vaihtaessaan vaalipiiriä. (Liioittelen. Kyllä Eero pahin mokasi oli kuitenkin, että jätit koulut kesken. Lukeminen kannattaa aina.)
Siirtyessään Uudeltamaalta Helsingin vaalipiiriin Heinäluoma kuvitteli saavansa haluamansa huomion ja pääsevänsä paistattelemaan otsikoissa valtakunnan ääniharavana ja itseoikeutettuna keisarina …Öh, korjaan siis pääministerinä. (Menee joskus sekaisin, johtuu puhtaasti demaridemagogiasta. En toki tarkoita osoittaa sanojani tovereille SAK:ssa saati sisäministeri Kari ”poikkeustila” Rajamäelle.)
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Tuomioja putsaa pajatson Helsingissä (mielipidetiedustelun mukaan 35% sosialidemokraattien äänistä) ja Heinäluoman osaksi jää jopa jännittää läpimenoa (vain 5% puolueen sisäisestä kannatuksesta). Kurja juttu, jos meinaa jatkaa puolueen puheenjohtajana ja edes kuvitella nousevansa pääministeriksi.
Kykypuolueen Jyrki Kataisella menee vain hieman paremmin. Jyrki-Boy on toki pelastanut puolueen Itälän jälkeisestä kurimuksesta ja presidentinvaalien mahtavasta menestyksestä ei puoluetta voi kuin onnitella, mutta myös Jyrkin kohtalona on jäädä vahvan puoluetoverin varjoon. Mikä oli presidentinvaaleissa menestys, nakertaa nyt Kataisen uskottavuutta pääministeriehdokkaana pahasti. Sauli the Man is back again.
Itse uskon aidosti siihen, että Sauli ei ole kiinnostunut viemään pääministeriyttä Jyrkiltä, mutta ongelmaksi voi vielä muodostua, että mikä olisi Saulille tarjolla, ei välttämättä ole Jyrkille. (Jotenkin tulee mieleen vanha kaunis sanonta; ”Kaikki saa ja kaikilta saa, mutta kaikki ei saa kaikilta”. Myönnän — ei liittynyt asiaan mitenkään, mutta eikö ollut kiva sanonta silti?)
Ainoa puheenjohtajista, joka on päätään pidempi puoluetovereitaan, onkin Matti Vanhanen. Ainakaan kulttuuriministeritär Vienola/Korpela/Saarela/muu, mikä? (yliviivaa tarpeeton) ei muodosta uhkaa kuin korkeintaan vaalilehden kansikuvaa valittaessa, ja jollei Matti-parka olisi onnettomuudekseen nettitreffaillut julkisuusnarkomaani Susan Kurosta, Maalaisliitolla ei olisi näissä vaaleissa huolen häivää. Ei ihme, että Hakaniemessä hieman porvarihallitus pelottaa.
—
Kumma juttu muuten, että jos höpisen naisista, 200 grammaa kevyemmistä aivoista ja levottomista parisuhdeteorioista, kommentteja sataa ropisten. Muuten on hiljaista. Te ette taida olla kovin poliittisia eläimiä? 😉