Ajatus siitä, että kuolema ei olisikaan lopullinen päätepiste, on kiehtonut ihmisiä aina.
Nyt tämä ikiaikainen kysymys on saanut uuden, modernin muodon kvanttifysiikan kautta.
Niin kutsuttu kvanttikuolemattomuuden teoria leviää jälleen keskusteluissa, ja se jakaa mielipiteitä voimakkaasti.
Ilmiö pohjautuu fyysikko Hugh Everettin monimaailmatulkintaan, jota myöhemmin esimerkiksi Massachusetts Institute of Technology:n fyysikko Max Tegmark on popularisoinut.
Hänen mukaansa ”tietoisuutesi jatkuu aina jossain”.
Mutta mitä teoria oikeastaan väittää, ja miksi se puhuttaa juuri nyt?
Usea rinnakkainen todellisuus
Kvanttikuolemattomuus on ajatuskokeeseen perustuva teoria, jonka mukaan tietoisuus jatkuu aina niissä universumin haaroissa, joissa yksilö selviää hengissä.
Toisin sanoen: jokaisessa tilanteessa, jossa kuolema on mahdollinen, syntyy rinnakkainen todellisuus, jossa ihminen ei kuole, ja tietoisuus kokee vain nämä ”selviytymisversiot”.
Fyysikko Max Tegmark on kuvannut ajatusta näin: ”Subjektiivisesti koet aina sen todellisuuden, jossa olet yhä elossa.”
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi objektiivisesti kuolematon.
Ulkopuolisen näkökulmasta ihmiset kuolevat aivan normaalisti.
Teoria koskee nimenomaan tietoisuuden kokemusta.
LUE LISÄÄ: Tukimus: Monet näkevät saman asian ennen kuolemaansa
Läheltä piti -tilanne
Kvanttikuolemattomuus ei ole uusi idea, mutta sen suosio vaihtelee eri aikoina.
Viime aikoina teoria on noussut uudelleen esiin erityisesti Redditissä ja TikTokissa, joissa käyttäjät jakavat omia kokemuksiaan ”läheltä piti” -tilanteista.
Monet kertovat tilanteista, joissa he uskovat kuolleensa jossakin toisessa todellisuudessa, mutta jatkaneensa elämää tässä.
Tarinat ovat omiaan ruokkimaan teorian leviämistä.
Tiede vs. spekulaatio
Kvanttikuolemattomuus ei ole hyväksytty tieteellinen teoria, vaan filosofinen ajatuskokeilu.
Se perustuu kvanttimekaniikan tulkintaan, mutta ei ole empiirisesti testattavissa.
Monet fyysikot suhtautuvat siihen skeptisesti. Kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, että väitettä ei voi todistaa vääräksi – mikä on tieteen keskeinen periaate.
Tämä johtuu siitä, että ajatus nojaa subjektiiviseen kokemukseen tietoisuuden jatkumisesta, jota ei voida havaita ulkopuolelta tai vertailla eri “maailmojen” välillä.
Lisäksi tietoisuuden luonne on edelleen yksi tieteen suurista mysteereistä: siihen tiede ei vielä ole yltänyt.
Emme tiedä tarkasti, miten tietoisuus syntyy tai miten se liittyy fysiikkaan, mikä tekee tällaisista teorioista erityisen hankalia arvioida.
Filosofinen kysymys
Kvanttikuolemattomuuden vetovoima ei ole pelkästään tieteessä, vaan psykologiassa ja eksistentiaalisissa kysymyksissä.
Ajatus siitä, että oma tietoisuus ei koskaan koe kuolemaa, tarjoaa lohtua, mutta myös herättää joissain uusia pelkoja.
Entä jos tietoisuus jatkuu loputtomasti yhä epätodennäköisemmissä tilanteissa? Mitä se tarkoittaisi vanhuudelle, kärsimykselle tai identiteetille?
Tämä tekee teoriasta enemmän filosofisen kuin fysikaalisen kysymyksen.
Kulttuurinen ilmiö
Nykyisessä maailmassa, jossa epävarmuus on kasvanut ja teknologia muuttaa käsitystämme jatkuvasti todellisuudesta, tällaiset teoriat saavat helposti jalansijaa.
Kvanttifysiikka itsessään on monimutkaista ja usein väärinymmärrettyä, mikä tekee siitä otollisen maaperän spekulaatiolle.
Samaan aikaan popkulttuuri on tuonut rinnakkaisuniversumit suuren yleisön tietoisuuteen.
Elämää elämän jälkeen
Kvanttikuolemattomuus on hyvä esimerkki siitä, miten tieteelliset ideat voivat muuntua internetissä kiehtoviksi, mutta joskus myös harhaanjohtaviksi kertomuksiksi.
Se ei tee teoriasta arvotonta – päinvastoin, se voi toimia porttina syvempään kiinnostukseen aihetta kohtaan.
Samalla on tärkeää säilyttää kriittinen ajattelu. Kaikki, mikä kuulostaa kiehtovalta, ei ole totta – eikä kaiken tarvitsekaan olla.
Mutta samalla pitää mielemme avoimena myös mahdottomalle.
Lopulta kysymys ei ehkä ole siitä, jatkuuko tietoisuus kuoleman jälkeen, vaan siitä, miksi pelkäämme sitä niin kovasti.
LUE MYÖS: Kuolemanpelko ohjaa elämääsi enemmän kuin luulet – City
Lähde: UpWorthy
