Mä tykkään käydä kaupoissa, ruokakaupoissa. Mä tykkään kierrellä, tehdä ostoksia ja mä innostun helposti kaikesta uudesta. Uusista ruoka-aineista, mausteista ja tietysti *köhköh* mikä ettei uusista jäätelöistä tai vaikka suklaistakin. Mä tykkään valmistaa ruokaa ja leipoa. Mä tykkään myös etsiä ja erityisesti löytää uusia ruoka- ja leivontaohjeita. Etenkin sillon niitten löytäminen on suuren suuri ilo, kun ne vielä huomaa käytännössäkin toimiviksi ja hyviksi, tai mielellään sitäkin paremmiksi.
Mulla on suuri, valkoinen kansio, johon mä oon kerännyt lehdistä ja netistä ruokaohjeita. Lisäksi mulla on koneella kaks ohjekansiota, toinen herkuille ja toinen suolaisille ohjeille. Mä tykkään selailla niitä ohjeita eestaas. Mä suunnittelen aina mitä voisin seuraavaks tehdä. Mitä olis pääruoaks ja mitä jälkiruoaks. Ja voisko jonkun kakun tehdä ehkä viikonlopuks. Mmm… porkkanakakkua.
Mulla on aina suuria proggiksia syömisten varalle, mut aika harvoin toteutan niitä. Ehkä se johtuu.. monesta asiasta. Mä oon hiukka saita, tosin ruoan kohalla mä en anna sen kauheesti vaikuttaa. Mä syön yksin. Jos mä pyöräytän tiikerikakun tai omppupiirakan, niin olis kiva jos sen vois jakaa pienen afrikan kanssa (tai ehkä vaan jonkun toisen kanssa). Mun tulis kyllä syötyä se yksinkin, helposti, mut mun perse ei ehkä ilostuis yhtä paljon kuin mun massuni. Emmä tiä. Tää on vähän kuin jotain pervoa fantasiointia. Mä suunnittelen vaan, mutten viitti toteuttaa mitään, ettei ne kauniit mielikuvat menis pilalle. Esimerksiks mannaisen tölkkijuustokakun mä odotan ja uskon olevan jotain aivan sanoin kuvaamattoman huippusuperia, niin sit jos mä tekisinkin sen, eikä se oliskaan kummosta, niin mä pettyisin pahasti.
Mielikuvilla herkuttelu on kyl mahti tapa pysyä kuosissa. Ei niin makea, eikä niin kivakaan, mut sopivaan hetkeen asti kun odottaa, niin tulee aika luopua mielikuvista ja tehdä niistä totta. Ja täytyy vaan toivoa, että ne toteutukset on niiden mielikuvien veroisia. Nyt viikonloppuna mä aion toteuttaa yhen mielikuvaherkun todeksi, en vaan ole vielä päättäny että minkä. Yks pikku omppukakku aina vähän väliä sykähtelee mun ajatuksiini, se taitaa olla se. Jotain uutta kumminkin.
Eilen mä ostin ihan extempore silakkafileitä. Tänään oli siis silakkapihvipäivä. Niitä ja perunamuusia (ei kai mikään muu olis edes mahollista?), keitettyjä vihanneksia ja raejuustoa. Kohta mulle kasvaa evät. Plop! Mä oon silakkakala!