Tätäpä ei ole tullut kuunneltua vähään aikaan, mutta Damien Ricen O on kyllä edelleen yksi viime vuosien parhaita levyjä. Sääli, ettei Damienia Suomessa täysin ole löydetty. Sisältäähän levy helmet kuten, epätietoisen toiveikas Cannonball sekä katkeran suloinen ja ihanan obsessiivis-kompulsiivinen Blowers Daughter. Sitähän se on, sekä parhaimmillaan että pahimmillaan.
Tjeu:
http://www.youtube.com/watch?v=JxAI6Yd6diI
http://www.youtube.com/watch?v=n3lYNqHhzjc&mode=related&search=