Muutin Suomeen keväällä asuttuani lähes 8 vuotta Suomen rajojen ulkopuolella. Muistelin joskus kuulleeni, että pitkään ulkomailla asuneet kokevat jonkin sorttista kulttuurishokkia palatessaan takaisin kotimaahansa.. Hmm.. ajattelin, että kyllä se siitä… Mutta paljon on täälläkin muuttunut 8 vuodessa. Fyysinen ympäristö on kokenut aikamoista faceliftia mm. Leppävaarassa. Viimeksi siellä käydessäni siellä oli vielä legedaarinen marketti, Leppävaaran Maxi. Mietin kiivaasti, että olenko oikeasti Leppävaarassa kun katselin paikallisjunan ikkunasta Maxin paikalla olevaa huomattavasti korkempaa ja jämerämpää Sellon kauppakeskusta, jonka olemassaolosta en ollut aikaisemmin edes tietoinen.
Joka paikassa on kauheasti vaan uusia taloja. En enää tunnista aikaisemmin paljonkin käyttämiäni reittejä. Pikkuhiljaa huomaan olleeni jossain aikaisemminkin. Ahaa-elämykset ovat ainakin viikottaisia, elleivät lähes päivittäisiä.
Katukuvassa on paljon uusia kasvoja, mikä sinänsä on vaan tervetullutta. =) Monikulttuuriseen yhteiskuntaan tottuneena, muutos ei ole yhtään liian suuri, päinvastoin, enemmänkin voisi olla.
Sitten on kaikenlaisia uusia tapoja tehdä asioita. Oma tilanteenikin on muuttunut se verran, etten kulje julkisilla niinkuin aina aikaisemmin, vaan nyt ajan itse. Nopeatempoiseen liikennekulttuuriin tottuneena välillä on turhauttavaa ajaa vähän turhan hiljaa jonkun perässä tai pysyä hyvin alhaisissa nopeuksissa =) Välillä tuntuu kuin olisi tullut vain johonkin maahan jonka kieltä satun ymmärtämään, mutta muuten olen kaikesta aika pahasti pihalla.
Myös monet käytännön asiat hoituvat hieman erilailla kuin mihin olen tottunut. Tuntuu käsittämättömältä, että vaikka esimerkiksi vakuutusyhtiöt antavat sen verran krediittiä asiakkailleen, että vakuutukset maksetaan vasta laskun tultua kotiin. Muualla ne maksettin heti niitä ottaessa. Osoitetta vaihtaessa, posti onnistuu lähettämään kirjeet uuteen osoitteeseen kahden päivän kuluttua palvelun aloittamisesta ja eka kuukausi on ilmainen ja sen jälkeen koko vuosi on hieman yli 15 euroa.. Toisaalta, täällä maksan itse reseptilääkkeeistäni täyden hinnan, entisessä kotimaassani maksu oli fiksattu – riippumatta lääkkeen hinnasta ja määrästä. No, pikku juttuja..
Sitten on kaikki niin suomalaiselle niinkin arkiset asiat kuin asioiden sujuvuus ja yleinen turvallisuus. Pyöräily ei ole omalla hengellä leikkimistä kun on hyvät pyörätiet. Suomessa on käsittääkseni kai vielä ihan turvallista juosta jonkun lähimetsikön pururadalla yksikseen -jopa naisena. Sellainen ei olisi tullut muualla kuuloonkaan. En oikein osaa vieläkään tottua ajatukseen, että voin ihan oikeasti mennä metsään yksikseni, pyörällä voi ajaa lyhyemmät matkat tai ettei auton ovia tarvitse välttämättä lukita heti autoon istuttuaan.
Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden mitä en ole vielä täysin hiffannut: suomalaisten golfinnostus. Tuntuu, että kun jostain uudesta lajista innostutaan, siitä innostutaan aivan käsittämättömän intensiivisesti ja intohimoiseti. Vähän samaa tuntui olevan mm. rullaluistinten ja kävelysauvojen kanssa. Nykyisistä duunikavereistanikin aivan käsittämättön määrä pelaa golfia ja todella moni muu tuttunikin on tuon lajin jo aloittanut. Itse en oikein -ainakaan vielä- nää homman hohtoa. Kykkiä nyt jollain nurmella useita tunteja lyömässä pienen pientä palloa ja kävellä käsittämättömiä matkoja raahaten perässä monia eri mailoja eri lyönteihin. Joo, hyvää ulkoilua, mutta tuskin sitä nyt urheiluksi voi kutsua. 😉 Täytynee varmaan joskus kokeilla.