Jos jaksaisin, meuhkaisin tästä aiheesta oikein kunnolla.. mutta nyt on myöhä ja väsyttää. Minua oikeasti vihastuttaa Israelin valtion toiminta sekä palestiinalaisalueiden kohtalo. Useampia vuosia sitten kuunneltuani BBC Worldin tuottamaa englannin kielistä radio-ohjelmaa aiheesta silloisessa asuinmaassani Hollannissa ajattelin, ettei Jasser Arafatin aloittama rauhanprosessi näiden kahden osapuolen välillä koskaan etene. Pääsyyn tähän ajattelin olevan sen, ettei kumpikaan osapuoli ei ole valmis kompromissiin. Sen aikainen ajatteluni muuttui täysin muutama vuosi sitten kesällä 2006 kun Israel hyökkäsi Libanoniin. Aloin tutkia Palestiinan ja Israelin välejä vähän tarkemmin sen jälkeen kun tuli selväksi, että Israel käytti todella vahvoja voimakeinoja kukistaakseen vastarintaryhmän, joka ampui lyhyen kantomatkan ohjuksia Libanonin puolelta Israeliin, jotka tuskin saivat pahaa jälkeä aikaan Israelissa. Mutta mitä tekikään Israel. Hyökkäsi kovalla rytinällä Libanoniin, tappoi useita viattomia siviilejä ja tuhosi pahoin paikallisia kaupunkeja. Koko selkkaus vastarintaryhmän ja Israelin valtion välillä syntyi kahdesta vastapuolen kidnappaamasta israelilaissotilaasta.
Mielestäni Israelin käyttämät voimakeinot eivät olleet todellakaan oikeutettuja. Samaa mieltä tuntui olevan moni muukin – lukuunottamatta Jenkkejä, jotka aina tukevat Israelia sotilaallisesti ja moraalisesti. Tuntui myös todella kamalalta kuulla että silloisen asuinmaani, Britannian, sotilaallisten lentokenttien kautta kuljetettiin aseita amerikkaiskoneilla Israeliin.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Mediassa Israel esitetään usein uhrina, maana, joka on saanut kärsiä ympäröivien arabivaltioiden vihasta ja väkivallasta. Maata ei parane arvostella – varsinkaan sen kansan kokeman kamalan kohtalon takia. Ei käy holokaustia kieltäminen, se on selvää. Itsekin natsien entisellä keskitysleirillä vierailleena, tunnen kansan kohtalon hyvinkin konkreettisesti, nähtyäni kaikki ne todisteet: kuvat, kaasukammiot, polttouunit, tuhatpäin kenkiä, matkalaukkuja, kampoja, tonneittain hiuksia.. Sääliksi käy natsien käsissä kärsineitä ja henkensä menettäneitä ihmiskohtaloita. Onneksi edes osa selvisi elossa.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Se on totta, että naapurivaltiot ovat olleet vihamielisiä Israelin valtiota kohtaan alusta asti. Ne vastustivat YK:n vuonna -47 laatimaa esitystä Palestiinalaisalueen jakamista arabi- ja juutalaisvaltioihin. Naapurimaat myös hyökkäsivät Israeliin vuotta myöhemmin kun valtio julistautui itsenäiseksi. Pahat arabimaat, Israel parka…
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Kun Israelin valtion historiaa tutkii, törmää siihen, että Palestiinan alue on ollut todella kiistanalainen kauan ennen valtion perustamista 1948. Mikä on ”mielenkiintoista” alueen lähihistoriassa, on se, että ennen ensimmäistä maailmansotaa aluetta hallitsivat Ottomaanit, joiden aikaan, ennen sotaa (1800 ja 1900 -lukujen taitteessa) alueelle alkoi muuttaa siirtolaisia Siionin aatteiden innostamana. Sota kuitenkin hajoitti Ottomaanien imperiumin, ja sen seurauksena alue joutui taas vieraan vallan käsiin. Tällä kertaa alueen otti hallintaansa, kukas muu kuin maailman mahtavin siirtomaaisäntä, Britannia. Mitä Ottomaaneja vastaan taistelleet Britannia ja muut länsimaat kuitenkin tekivät oli yksi ehkä koko Lähi-Idän nykyisen tilan kannalta ratkaisevista asioista. Ne nimittäin lupasivat tukea Palestiinaa ympäröiviä arabimaita itsenäisyyspyrkimyksissä, ja samalla maat myös synnyttivät ajatuksen ”luvatusta maasta” Israelin kansalle – samalle maa-alueelle.
Länsimaiden siivittämä haave juutalaisten omasta maasta ja hallinnosta arabimaiden keskellä oli sinällään on aivan validi haave. Pitää muistaa, että ilman vastaavaa haavetta itsenäisyydesta ei olisi varmasti Suomen valtiotakaan. Lupaus luvatusta maasta johti alueen kuitenkin väkivallan kierteeseen heti kun Britannia vetäytyi alueelta. Sodaksi syttyneiden kahakoiden lopputuloksena – aina vuodesta 1967 – Israel miehittää laittomasti maita, joita sille ei oltu luvattu YK:n jakosuunnitelmassa, nimittäin Länsirannan ja Gazan palestiinalaisalueita. Israelin valtio on sen jälkeen asuttanut kansalaisiaan laittomasti miehittämilleen alueille. Itsenäisyyden jälkeen Israel on myös karkoittanut lähes miljoona Palestiinan arabia pois kodeistaan. Alueen israelilaisasutukset ovat Israelin armeijan suojaamia ja täysin Israelin lainkäyttövallassa. Kansainvälisen rikostuomioistuimen mukaan Israelin valtion toiminta määritellään sotarikokseksi. Israel vähät välittää moisesta. Se ei nimittäin tunnusta Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaa.
Lisäksi Israelin valtio on rakentanut miehittämillen alueille Länsirannalla ns. turva-aidan, jonka tarkoituksena on torjua iskut juutalaissiirtokuntia ja kaupunkeja vastaan. Aita ei ainoastaan eristä suurta osaa Länsirannasta erilleen, vaan se myös erottaa palestiinalaisten alueet ja israelilaisten siirtokuntien alueet toisistaan. Israel rajoittaa palestiinalaisväestön liikkuvuutta ja jokapäiväistä arkea. Länsirannalla sijaitsevien Israelin siirtokuntien alueilla sijaitsevat myös kaikkein hedelmällisimmät maat, joilla esim. suuri osa alueen vesivaroista sijaitsee.
Näyttäisi vahvasti siltä, että ns. ”uhriasemansa” varjolla tämä valtio nyt sortaa naapureitaan ja on tehnyt sitä jo vuosikymmeniä. Milloin maailma herää siihen, että ”kaltoinkohdeltu” kansa ja valtio ovatkin itseasiassa Lähi-Idän suurimpia riitapukareita? Suututtaa kamalasti kaikkien niiden viattomien ihmisten puolesta, jotka joutuvat juuri nyt kärsimään Israelin hyökkäyksien kohteen joutuneessa Gazassa, niiden puolesta, jotka joutuivat kärsivät kesällä 2006 Libanonissa ja niiden palestinalaisten puolesta, joiden elämä on täysin rajoitettua Israelin hallitsemilla alueilla Länsirannalla.
Odotan viharyöppyä niskaani uskallettuani ottaa asian esille..