You fuckin’ make me sick. Mitä sekin muka oli kun sanoit rakastavasi? Paskat sinä mitään minua rakastanut. Et sä osaa rakastaa ketään muuta kuin itseäsi. Lähimmät ihmisesi ovat sinulle vaan välttämätön paha.. Jotain mitä en edes käsitä.
Mitä ihmettä sä musta ylipäätänsä halusit? Sitä en saanut koskaan selville, enkä enää välitä kyllä tietääkään. Mulle sua ei enää ole olemassakaan – muuta kuin ehkä kaukaisena mielikuvina.. niin kaukaiena, että muistan hädin tuskin miltä näytät. Sitäkään en haluaisi muistaa. Älä pliis koskaan ota muhun yhteyttä tai astu tielleni. Ne tavarat, mitkä minulta jäivät, niitä en tule koskaan hakemaan. Kuuletko, en koskaan! Tee niille mitä teet, ei voisi vähempää kiinnostaa.
En todellakaan kaipaa sinua yhtään. Olet kylmä ja tunteeton. Et osaa, etkä halua, keskustella mistään vakavammasta asiasta fiksusti. Aloit heti kiukutella ja heitellä sarkastisia kommentteja kun asiat eivät menneet mielesi mukaan. Kun jouduit omasta mielestäsi todella epämiellyttävään tilanteeseen, et osannut muuta kuin huutaa ja kiroilla päin naamaani. Et saatana lopettanut edes vaikka näit, että pahoitin ihan selkeästi mieleni. Kyyneleet saivat valua poskilleni vuolaasti. Sillä ei ollut mitään vaikutusta.
Epämiellyttävä tilanne sinulle oli keskustelu kanssani. Mielestäsi valitin joka asiasta – aivan aiheetta. Se oli mielestäsi valittamista, että halusin vähän hellyyttä ja huomiota, kun nyt kerta olimme yhdessä. Pieni halaus aamulla herätessä, yksi vaivainen suukko kotiin tullessa, kevyt kosketus ohi kulkiessa, sanat ”rakastan sinua” silloin tällöin.. onko se muka liikaa vaadittu ihmiseltä jota rakastaa?!?
Olisipa hauska tietää koitko oikeasti tehneesi kovastikin työtä suhteemme eteen. Sinusta se, että olit antanut minulle avaimesi oli joku helvetin tärkeä osoitus luottamuksesta ja rakkaudesta. Mitä freakin’ väliä sillä on, jos et koskaan ole kotona tai sulla ei ole kiinnostusta viettää aikaa kanssani. Mitä visseä oli sekin, ettet halunnut tehdä mitään yhdessä, vaikka aikani pyysin ja yritin. Kun tajusin, ettet tule koskaan haluamaankaan tehdä edes arkisia askareita yhdessä tai jakaa yhtään mitään kanssani, en pyytänyt mitään sinulta enää koskaan. Olisi vaan ollut helvetin reilua kertoa, jos yhteiselämä ei yhtään kiinnostanut. Tilaisuuksia oli vaikka millä mitalla.
En koskaan kiroillut päin naamaasi. Viimeiset sanani sinulle nyt kuitenkin olisivat kutakuinkin jotain täysin painokelvotonta.