Eilen jaksoi jo vähän, tänään ei sitäkään. Taisi olla se eilinen eläinlääkärireissu, pakollinen ja hyödyllinen, mutta liian rasittava. Huomenna pitäisi jo jaksaa töissä. Toivottavasti onnistun douppaamaan itseni niin hyvin ettei virta lopu. No Buranaan ja Duactiin isken toivoni, en sen kovempiin aineisiin.
Avatar herätteli mielenkiintoista keskustelua blogissaan. (käykää kts sieltä, en jaksa referoida) Siitäpä aloinkin miettimään, että kuka tai mikä ihan oikeasti olisi se viimeinen, minkä valitsisin. Ja vaikka kuinka montaa kertaa kierrän kehää, se vaan päätyy aina omaan lapseen. Eihän siinä mitään, hyvä niin, niin kai se luonto on tarkoittanut. Tiedän, että aina valinta ei olisi ollut niin. Olen siis joltain osin muuttunut. Onko jokin muukin osa-alue muuttunut samalla, on The Question. Ja jos niin mikä?
Ja mitä oikeasti olisin valmis tekemään lapseni edestä? Ei tule montaa asiaa mieleen, mitä jättäisin ääri tilanteessa tekemättä. Jos tietäisin, että laiva uppoaa ja pelastusveneessä on vain tilaa yhdelle, minulle tai lapselle, laittaisin lapseni veneeseen ja toivoisin parempaa elämää hänelle. Jos näkisin jonkin eläimen hyökkäävän lastani kohden, menisin väliin (ja olen niin tehnytkin) vaikka tietäisin vahingoittuvani. Ja se todennäköisesti tapahtuisi aika vaistomaisesti. Paljon helpompi on pienemmissä asioissa luistaa, kun ei ole absoluuttista totuutta paremmasta vaihtoehdosta. Kuolla tai elää on niin selkeä. Entäpä ero lapsen isästä? Hajotat perheen, jossa hän olisi saanut saman katon alla sekä äidin että isän, hyviä rooleissaan molemmat, mutta ehkä olisi jäänyt puuttumaan se malli, millä nainen ja mies rakastavat toisiaan. Toisaaalta saatat joskus voida antaa sen mallin, mutta et enää koskaan ehjää, alkuperäistä ydinperhettä. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa.
Silti minä lähden, enkä tiedä, tuleeko lapsestani sen takia moniongelmainen nuori, mutta sen tiedän, että viimeinen paikka pelastusveneessä olisi hänen, ihan oikeasti. On helppoa valita silloin kun maailma on mustavalkoinen ja on vain elää/kuolla kysymyksiä. Paljon vaikeampaa on todellisuus ja itse elämä. Harmaa on vaikeaa.