Jo toinen päivä uudessa duunissa, tosin nää on alkaneet aika rennosti kun on ollut opiskelua ihan kotioloissa. Eilen jaksoinkin lukea, mitä nyt ajatukset harhailivat niin rajusti välillä ettei tainnut painua paljoakaan mieleen. Miten se voikaan toinen ihminen joskus kiinnostaa niin paljon, ettei sitä saa pidettyä poissa mielestään?! Siis hieno asia sinällään! Mutta olishan se kätevää kuitenkin kun saisi vaan keskityttyä olennaiseen.
Ikävä asia, minkä itsessäni huomaan on, että olen sitten kuitenkin alkanut kyynistymään. Yksin ollessa ja miettiessä alan kehittää vähintäänkin kyseenalaisia päätelmiä kiinnostuksen kohteena olevasta ihmisestä. Onko se pieni varoituskello päässä? Vai vaan normaalia epäluuloisuutta… aika näyttää.
Joka tapauksessa kirjaan nyt itselleni muistiin, että jos tällaiseen tilanteeseen toistekin ajautuu, niin ihan välttämättä ei kannata siirtää sitä seksipuolta kauhean paljon, koska se on niin rankka tappio, jos kaikki muu onkin loistavaa ja sitten… niin… sitten ei mitään… mutta tämän tapauksen suhteen toivoa on, tai sanotaanko ettei siitä ole vielä otettu selvää. Saa nähdä onko viikonloppuna jo vastauksia 😉