Huh huh! On ihan kölin alta vedetty olo. Sen verran rankkaa oli tuo 8 tunnin soveltuvuusarviointi. Vaille tunnin ruokatauko jossain välissä, muutoin kaikenlaisia hahmotus-, päättelykyky- ja taitotestejä ryhmähaastatteluineen ja lavastettuine keskusteluineen, psykologin elämänkaarihaastatteluineen jne… On se kumma, miten yritykset viitsii nähdä vaivaa, että alalla jo monta vuotta olleesta ja menestyksekkäästi kilpailijalla työskentelevästä, on vielä vakuututtava ja testattava, että sopiiko se meillekin. Ei se nyt niin erilaista ole ja soveltumattomat olisi jo tässä vaiheessa jättäytynyt ihan itse pois. Mitään uutta ei ainakaan tässä vaiheessa kerrottu: tavallinen jossain ja parissa osa-alueessa vähän enemmän lahjakas. No niinpä niin…
On niin rättiväsynyt olo ettei jaksa edes arvioida suoritustaan ja itseään. Mitä väliä… nyt se on tehty ja loppu on jonkun muun käsissä. Ensi viikolla pitäisi kuulla, miten se sitten meni. Tällä hetkellä ei jaksa edes jännittää tulosta, väsyttää vaan niin että taidan ottaa yhden siiderin ja mennä nukkumaan. Huomenna on taas oikeita töitä. Vaikka työstä se tämä päivä kävi enemmänkin.
Pahaa teki kuulla äsken Porvoossa aamulla sattuneesta liikenneonnettomuudesta, jossa kuoli 8-vuotias lapsi. Voi luoja sitä tuskan määrää. Olen joskus joutunut katsomaan silmästä silmään äitiä, joka kertoi lapsensa menehtyneen äskettäin täysin yllättäen äitinsä syliin. Se on tuska, mitä mä toivon, ettei lapsuuden koulukiusaajatkaan joutuisi kokemaan omakohtaisesti. Osanottoni perheelle… ei pysty sanomaan mitään. Sympatiat myös pelastushenkilökunnalle. Olisi joskus mielenkiintoista tuntea joku ensihoitaja tms. Heidän täytyy olla käsittämättömän vahvoja työssään. Siis jo henkisestikin. Sellaisen ihmisen kanssa olisi varmaan mielenkiintoista viettää aikaa ja nähdä näkyykö se vahvuus jossain muuallakin.