Mistä sen tietää? Että onko toinenkin mukana samalla panoksella kuin itse? Välillä suorastaan kauhistuttaa, miten toisinaan kun toinen ihminen on jollain tavalla lähellä, puhelimessa tai vielä parempi, vieressä, on melkein varma, että tietää. Sitten taas ei. Ja miksi ihmeessä sitä pitää vatvoa mielessään, kunhan eihän sitä nyt ihan 100% varma voi olla itsestäänkään. Ja huolestuttavimpana pidän sitä, että omat tunteet tuntuvat syvenevän kun ollaan eri paikoissa. Ihastunko silloin nimenomaan omiin kuvitelmiini?
Mutta se hyvä puoli tässä jutussa on, että tämä on jotain ihan muuta. Ihan erilainen ihminen kuin kukaan ennen. Vai haluanko kuvitella senkin? Ei kyllä se niin on. Tavallaan se on nimenomaan mielenkiintoinen haaste, koska tilanne vaatii jos se pitkittyy, toisinsanoen muodostuu parisuhteeksi, myös allekirjoittaneelta kasvua uudella tavalla.
Olenko valmis? Voiko koskaan olla? Halua ainakin löytyy.
Hassua on sekin, miten ne asiat, mihin ihan ensimmäisenä kiinnittää ihmisessä huomiota, alkaa väistymään kun mielikuva toisesta saa vähän ”lihaa luiden päälle” eli oppii tuntemaan muitakin asioita kuin puhetyylin, pukeutumisen tms. Tässä tapauksessa siis ensivaikutelma oli melko tavallinen, nyt käsitykseni on ihan kaikkea muuta.
Samalla kun on kamalan onnellinen, että on tavannut jonkun, jossa voisi olla potentiaalia vähän johonkin syvempäänkin, pelottaa ihan kauheasti. Mitä jos… Turhaahan se on miettiä sellaista, mutta silti kauhistuttaa. En halua pudota, en taas niellä pahaa oloa. Tai jos putoan, haluan pudota hänen käsivarsilleen. (Voi kun kuulostaa imelältä!! Mutta niin se vaan on)
Lievää ahdistusta aiheuttaa myös tämä iänikuinen, voinko soittaa-pohdinta. Siis puolin ja toisin on soiteltu ja yön pitkät tunnit kerrytetty firmalle laskua, mutta missä se raja menee? Pitäisikö vain odottaa tällä kertaa, että toinen soittaa. Mä en millään jaksaisi pelata tätä, mutta ei kai tässä ole vaihtoehtoja. Tai sitten kun sopiva tilaisuus tulee, kun ollaan kasvokkain, otan asian puheeksi. Vaan uskallanko sittenkään? Miten yhdestä puhelusta voi tulla näin suuri sisäinen kriisi?!? Olisi tässä muutakin tehtävää… Äh… taidan olla vakavasti ihastunut 🙂
Ja kaikista parasta tässä on, mitä en voi vain kuvitella mielessäni, mikä on siis absoluuttinen totuus, että tässä suhteessa olen saanut parasta seksiä IKINÄ! Ihanaa kun mies tietää mitä tehdä ja on sopivalla tavalla varma otteissaan. WOW!!