Voi että mä inhoan itsessäni tätä piirrettä kun analysoi jälkikäteen tapahtumia!! No tietysti se on joskus hyvä asia, varsinkin työssä kehittymisen kannalta, mutta kun se on niin automaattista… Tämä päivä on mennyt eilisen perkaamiseen aikalailla. Päivä oli todella rankka ja nyt sitten on alkanut tämä niin turhauttava jälkilöyly vaihe: vaikka tiedät, ettei mitään ole enää tehtävissä ja jossittelu on turhaa, silti mieltä kaihertaa, että ei olisi pitänyt sanoa niin tai näin.
Tämä oli neljäs kerta 5 vuoden aikana, kun olen soveltuvuusarvioinnissa käynyt. Joka kerta olen tähän mennessä tullut valituksi (ja siis samantyyppisiin töihin), mutta nyt en ole todellakaan varma itsestäni. Eniten eilisessä kuitenkin häiritsee se, että tämä oli jotain ihan erilaista edellisiin verrattuna. Paljon monimuotoisempi, mikä tavallaan on ihan hyvä. Sitä vaan en ymmärrä, mitä tavoiteltiin sillä puolentoista tunnin elämänkaarihaastattelulla, missä kyseltiin todella henkilökohtaisia asioita vanhemmistani, kasvuympäristöstä, kouluajoista, harrastuksista lapsena yms. Mielestäni ne asiat eivät vaikuta työni tekemiseen tai kerro sinänsä työminästäni nykypäivänä juuri mitään. Iso aika vatvottiin äitini kuolemaa ja siihen liittyviä asioita. Mitä ihmettä ne kuuluu työhaastaatteluun? En kuitenkaan hakenut mihinkään agenttityöhön vaan ihan tavalliseen myyntitehtävään.
Asia alkoi iltapäivän mittaan vaivaamaan oikein urakalla, joten jos joku pitää itseään soveltuvuusarviointien experttinä, kommentoikoon tänne. Eteenkin minua kiinnostaa, mitä niillä tiedoilla tehdään toimeksiantajan suhteen? Ja vaikuttaako nyt todella se, että lapsena harrastin ratsastusta työpaikan saantiin nykyisellään? Ei hyvänen aika… Suorastaan v****ttaa että piti vastata edes.
Siihen mennessä kun tuo haastattelu tehtiin olivat jo tehneet persoonallisuustestin osuuden ja tulos osoitti sangen selvästi, että mulla ei ole vähäisintäkään tarvetta puolustautua tai ahdistua, vaikkakin suoriutumisen tarve on suuri. Tiesivät siis tarkalleen, että olen liian luottavainen ja sinisilmäinen. Ja kerron kun kysytään. Tyhmä minä. Eipä sillä, ei niissä asioissa mitään ihmeellistä ollut mitä kerroin, mutta yhteys tähän työhön jäi kyllä lievästi sanoen epäselväksi. *kiukussa*