Ihan mielettömän pitkä, rankka ja mielenkiintoinen päivä tänään! Kai se on vaan hinta, mikä on uudesta työpaikasta maksettava. Silti olen äärettömän tyytyväinen. Tänäänkin siis tuntuu hyvälle! Tai helppohan se on tässä sanoo kun saa vaan loikoilla alastomana hotellin sängyllä eikä tarvitse tehdä enää yhtään mitään…
Käytiin taas uuden kollegan kanssa syömässä hotellin raflassa. Hyvää ruokaa ja vielä paremmat keskustelut. Kaiken sen tuloksena päätin nyt tiivistää tulevan puolen vuoden tavoitteeksi itselleni olla suhtautumatta liian vakavasti elämään ja nauttia tästä ihanan vapaasta olostani. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä kun pitkän yön jälkeen nousisi aurinko ja alkaisi antaa valoa jo loputtomalta tuntuneeseen pimeyteen. Sen sijaan että pelkäisin kuolevani ennen kolmekymmenvuotis synttäreitäni voisin ehkä keskittyä nauttimaan tästäkin päivästä – oli se viimeinen tai ei 🙂
Harvinaisen positiivisia ajatuksia siitä huolimatta, että koko päivän on puhuttu syövästä ja siihen liittyvistä asioista. Tai ehkä juuri siksi. Ehkä se konkretisoi sen, että kun ei elämästä koskaan tiedä, vaikka miten varautuisit, on vaan parempi keskittyä nauttimaan edes vähistä hyvistä asioista. Kyllä ne siitä lisääntyykin sitten kun on sen aika 🙂
Ohje itselle: ota aikaa ja anna sitä itsellesi!