…ja hyvä tahto joillakin (-ko?)
Eipä ole pitkään aikaan ollut niin rento olo, kun tänään töissä. Hommatkin sujuivat kuin tanssi. Siinä se taas nähdään, että fiilis pitää olla kohdallaan että syntyy hyvää jälkeä. Onneksi siihen voi vähän vaikuttaa itsekin, mutta ulkoisiakaan tekijöitä ei voi täysin sivuuttaa, ainakaan pidemmän päälle. Nyt on kaikki hyvin. Ainakin hetken 🙂
Vielä 10 päivää uuteen asuntoon. Ei malttais odottaa. Ja se vähä rahakin, mitä tilillä on, polttelee koko ajan. Olen kahden vaiheilla, pitäisikö jo tulevana viikonloppuna lähteä Ikeaan vai säästäisikö myöhemmäksi. Seuraavana viikonloppuna saa jo muuttaa ja sitten olisi kiva koota kaikkia kaluja siellä yötä myöten. Jotain hohtoa siinä vaan on… mutta kun ei nyt olisi varaa riehaantua tuon rahankäytön suhteen. Mutta jos vaan yksi pöytä… ihan halpa. Eihän se nyt paljon…
Pitäisi ostaa myös imuri ja mikro, patja lastensänkyyn ja itselle uusi petari. Näin alkuun. Lisäksi listalla, pidemmällä tähtäimellä, tv, sohva, työpöytä, lipasto ja hyllykkö. Kaikki jo suunniteltu, mutta toteutusvarat uupuu vielä. Pikkuhiljaa täydennetään sitten. Ja pienen tv:nkin saan lainaksi aluksi.
Tuntuu tosi helpottuneelta, silti jännittää. Jo pelkästään muuttokin. Pärjäänkö? Kaikki tolkuttaa, että tietysti, sähän olet ihan rautaa, mutta ei se itselle ole niin selvää. Hassua, miten toiset näkee tilanteen niin eri tavalla. Itse pelkää jotain käsittämättömiä, kuten mitä jos liukastun kylppärissä ja lyön pääni tms, mitä yleensä vanhukset miettii. Mä olen käynyt liian ankaraa ja kovaa koulua tässä elämässä… kai. Toivottavasti osaisin nyt nauttia, kun on vähän tyynempi vaihe.