Näin viime yönä ihan mieletöntä unta. Työpaikallani, siis tässä nykyisessä, jossa on pestiä jäljellä vielä viikon verran, on yksi ihan mielettömän karismaattinen ja jumalaisen näköinen miespuolinen henkilö. Tyyppi on kertakaikkiaan niin vetovoimainen, ettei varmaan jää keneltäkään huomaamatta. Pitkä, komea, sellaisen kreikkalaisen jumalan näköinen. Fiksukin ja ihan järjettömän esiintymistaidon ja ”tilan haltuunoton” omaava, ilman mitään pullisteluja tms. Sellainen luonnollinen alfauros ”vaan”. Tietysti suurinosa firman naisista (ja naispuolisista asiakkaista, kävi ilmi viime koulutustilaisuudessa…) on ihan sen pauloissa. Enkä minäkään tee poikkeusta. Vaikka ikäeroa on 11 vuotta, tuo mies saa jotain liikkeelle niin monella tasolla, että en pistäisi vastaan treffeille lähtöä 🙂
Joka tapauksessa näin unta hänestä viime yönä. Päädyimme jotenkin kummasti samaan taksiin ja mukavan keskustelun jälkeen päädyimme suutelemaan intohimoisesti. No tietysti se oli jo ihan mieletön yllätys, mutta vielä suurempi oli se, että tyypillä oli unessani kielikoru! Siis todellisuudesssa näin ei TODELLAKAAN ole, en edes ole mikään lävärifani, en ymmärrä, mistä asia siihen uneen tuli. Joka tapauksessa se tuntui kivalta suudellessa 🙂 Vaikka hänen suutelemisensa olisi varmasti muutenkin ihan mieletöntä.
Ihastumista häneen ei varmasti auttanut viime tammikuinen kokous, jossa istuimme (osin sattumasta, osin vähän järkättynä) vierekkäin illallispöydässä. Tilaisuus oli pukujuhla, minulla päälläni musta, pitkä, vartaloa myötäilevä hame ja yläosana suht avoin mustavalkoinen toppi. Meillä oli oikein mukavat keskustelut. Tyyppi kun varmaan tulee toimeen kaikkien kanssa ja keskustelee sujuvasti ihan kenen tahansa kanssa. Välillä oli järjestettyä ohjelmaa, jolloin käännyimme osittain toiseen suuntaan. En tiedä, oliko se tahallista, minun yliherkkyyttäni parin viinilasillisen jälkeen vai mitä, mutta tunsin hänen hengityksensä ihollani niskassani ja selässäni niin, etten muista ohjelmasta yhtään mitään (eikä haittaa!) Ihan mielettömän kiihottavaa… Ja siis se ei ollut unta… Mä harmittelin vaan ulkoreunasta irtoavia tekoripsiäni… loppuillasta nähtiin ehkä kerran kun oltiin samassa ”seurassa”.
Mutta kun minä olen minä, en uskaltanut tehdä loppuillan aikana mitään ratkaisevaa liikettä, en tiedä miten. Käsittämätöntä, miten itsevarmuus ja usko itseen, joka normaalisti on vahva, katoaa kuin taivaan tuuliin kun tulee Mies, joka rocks my world 🙂 Ja nyt on viikko aikaa tässä työssä, enkä varmaankaan näe häntä enää, koska emme työskentele päivittäin samassa paikassa. Lost call?
Vitsit kun tietäisi, mitä se oli silloin. Tahallista? Tahatonta? Tyyppi näyttää olevan kuin teflonia naisten seurassa, kaikki kaunokaiset ympärillä, joille suodaan kyllä huomiota ja keskusteluseuraa, mutta en ole mitään sen kummempaa havainnut. Ja aina ekojen joukossa poistuu tilaisuuksista… Johtuuko se johtavasta asemasta vai eikö naiset oikeasti kiinnosta? Tiettävästi kotona ei ole ketään, naista ainakaan… Vai onko tämä Rupert Everett lajia? Never know… Sitä suuremmalla syyllä ei uskalla yrittää, noloksihan siinä menee…