Huh! Eka viikko takana uudessa duunissa. Peräti kolme päivää fyysisesti läsnä pääkallonpaikalla ja olen ihan puhki. Oli kyllä paljon ohjelmaakin heti, mm asiakastapahtuma parille sadalle heti torstaina jo. Sitten kun pitää näitä siviiliasioitakin hoidella…
Niistä sinällään päästäänkin asiaan. Mua a) harmittaa vähän ja b) olen ylpeä itsestäni – yhtäaikaa molempia. Harmittaa kun fiilikset on vähän laskenut, tai aika paljonkin. Lähinnä nyt mietin, miten voisi kauniisti ilmaista… en ole kovin hyvä siinä kun ei haluaisi toista loukata. Tavallaan joku puoli ko ihmisestä kiinnostaa, mutta ei sillä tavoin, että tästä nyt parisuhdetta haluaisi alkaa vääntämään. Ja samaan aikaan olen ihan järjettömän tyytyväinen, että pystyn itselleni myöntämään tämän kaiken. Ei tarvitse väkisin vaan yrittää!
Ei kun uutta tsekkausta peliin 🙂
Ja ihan viimeiseksi, kun ei tätä varmaan kukaan käy lukemassa näin pitkälle (alkuun jos laittaisi niin saattaisi herättää huomiota), kyllä se niin vaan on, että koolla on merkitystä. Varsinkin jos jo pelkästään silmämääräisesti arvioiden into laskee, kun senhän pitäisi vaan tilaisuuden tullen kasvaa. Ylpeä olen myös siitä, ettei tarvinnut käytännössä testata, vaan luotin visuaaliseen arvioon ja sitä seuranneeseen tunteeseen! 🙂 Sopivaa siis metsästän.