Tänään loppuu valitus ja kitinä (ainakin jostain asiasta). Olen lopen kyllästynyt olemaan töissä liian kiltti ja periksi antava. Jos pomo kerran tykkää miehistä enemmän, pitäköön miehensä, tämä likka ottaa ja lähtee. Eikä enää tee samaa virhettä että pyörtäisi päätöksensä. Illalla lähtee hakemus uuteen paikkaan.
Kävin katsastamassa uuden asunnonkin. Tulee ihan kiva. Toivottavasti viihdymme. Minä ja poika. Maailman ihanin 🙂 Ainoa, minkä takia tiedän, että osaan rakastaa. Mistään muusta en sitä sitten ihan varmasti tiedäkään. Toista aikuista… oikeasti? Ehkä en vain ole löytänyt kuitenkaan sopivaa. Vaikka luulinkin. Ehkä… haamuja taas… jos uskoisin useampiin elämiin, tietäisin joskus vannoneeni ikuista rakkautta, suurempaa kuin kuolema. Mutta en usko.