Kotia ajellessa mietin kovasti, mitä tästäkään päivästä olisi kirjoitettavaa. Olevinaan ei mitään (paitsi painokelvotonta valitusta), mutta sitten asioita alkoi vain tulvia mieleen… sääli että ne tulvivat silloin, nyt en muista yhtään, en siis yhden yhtäkään asiaa, mikä silloin oli mielessä. Taitaa olla liikaa univelkaa. Parempi mennä ottamaan kunnon iltapäiväpäikkärit! Se ei voi olla koskaan huono juttu…
