Onkohan meitä ihmisiä vaan niin erilaisia, että se, mikä toiselle on riittävää ja takaa onnen jossain muodossa, ei toista saa, vaikka se kuinka haluaisi, onnelliseksi?? Tuntuu vaan, että vaadinko tosiaan liikaa? Hyvää olisi jo ollut, mutta se ei riitä. Pitää olla parempaa. Pitää olla Mies, ei mies. Ei riitä, että osallistuu siivoukseen, ei että osaa olla lyömättä, ei että on hyvä isä.
Pitää osata elää naisen kanssa. Pitää tuntea tämä Nainen ja osata hyödyntää oikein tietojansa ja kokemuksiansa hänestä. Miten se onkin niin vaikeaa ihmisen suhteen, vielä sen, jonka pitäisi olla kaikista tärkein? Pitää tietää mistä naiset yleensäkin tykkää ja sitten vielä ylittää se, tietämällä mistä tämä yksi ja ainut nainen tykkää ja miten siihen reagoida. Mä en ole koskaan tavannut sellaista miespuoleista ihmistä, joka osaisi/jaksaisi/viitsisi käyttää aivokapasiteettiansa siihen, että miettisi, mistä tuo nainen henkilökohtaisesti pitää (vaikka tietoa on ollu) ja osaisi käyttää sitä oikein (tästä ontuu siis aina).
Ehkä mä vaan olen vaikea. Ja ylpeä siitä, ainakin tänä päivänä, Naisten päivänä. Joku päivä joku mieskin ymmärtää dilemman. Ehkä.