Miten voikin ihminen olla saamaton. Mä olen nyt varmaan neljä tuntia harkinnu siivoamista, mutta edelleenkin roikun täällä. Koko kämppä kävelee varmaan kohta ovesta ulos… Toivottavasti se ottaa kaikki villakoirat mukaan. Vaikka olenhan mä tietenkin saanu jotain aikaa eli soittanu pari puhelua virastoihin, sitäki olen suunnitellut varmaan viikon. Mä en ymmärrä miten virallisten puheluiden soittaminen voi olla mulle äärettömän vastenmielistä. Vaikka kaiken puolin koenkin olevani verbaalisesti lahjakas enkä muutenkan jännittele uusia ihmisiä/tilanteita kovinkaan paljon, ni virastojen tädit ja sedät pelottaa mua kovinkin paljon. Onneksi tämä vamma on koko ajan heikontumassa. Enää ei tarvi polttaa askia tupakkaa ja harrastaa hengitysharjotuksia ennen puhelimen käteen ottamista. Mutta toivottavasti ei tarvitse taas vähän aikaan minnekään soitella…
Mä en kyllä muutenkaan ymmärrä mikä ihme nettiaddiktio mulle on kehittyny viimesen parin viikon aikana. Ennen kävin just häthätää tsekkaa mailit ja sitte taas menoks. Nykyään saatan viettää monta tuntia päivässä täällä… Kummallista, mitäkähän mun elämälle tapahtu? Onko joku nähny sitä? Ehkä mä löydän sen tänään, ko pitäs lähteä ulkoiluttamaan itteänsä ja ehkä juomaan vielä muutama kielenkantoja irroittava juoma… Ihan niinku ne jotain irrottamista tarvis… Tosin musta on myös viime aikoina tullu ihan ihme hiljanen… Ikäkriisi? Tai sitten mä vaan olen kertonut jo kaiken mitä mulla on sanottavaa… Tulee aika hiljanen tosta loppuelämästä, jos sanat loppuu kesken alta kaksfemmana. Ehkä se on vaan muulle maailmalle parempi. Ei ne oo kuitenkaan koskaan jaksanu mua kuunnella, saati sitten ymmärtää 🙂